Tervehdys kaikki hakijat!
Olen Viivi, 23-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingin oikiksesta. Olen tämän kevään toinen hallintoassistentti Pykälän valmennuskursseilla. Myös muhun voi siis törmätä kurssien alettua ja saa toki lähestyä jos herää kysymyksiä hakemisesta tai muusta! Mua pyydettiin kertomaan teille omia kokemuksia oikikseen hakemisesta ja erityisesti siitä, mitä tein kullakin hakukerralla toisin.
Hain ensimmäisen kerran oikikseen välivuoden jälkeen keväällä 2016 Turkuun. Tiesin kyllä, että hakeminen vaatii kovaa työtä ja pitkiä lukupäiviä, mutta koko kevään olin suoraan sanottuna aivan pihalla siitä, miten lukea ja kuinka paljon. Opiskelutekniikat ei todellakaan olleet hallussa vastaustekniikasta puhumattakaan. Kävin laajaa valmennuskurssia Turussa iltaisin ja ennen kurssin luento-opetusta luin itsenäisesti kirjoja. Lukeminen ei kuitenkaan ollut kovinkaan tehokasta, sillä saatoin selailla Instagramia 5 minuutin välein ja snappailla kavereille kesken ”lukemisen”. Yhteishaun tulokset eivät siis olleet yllätys ja jäinkin lähes 10 pistettä sisäänpääsyrajasta. Suosittelenkin, että jokainen hakija tekee itselleen selväksi, että lukuaika on lyhyt aika elämästä (vaan 1kk!) ja se kannattaa käyttää tehokkaasti hyödyksi. Tee itsellesi selkeä lukusuunnitelma, johon laitat myös tauot. Tää helpottaa oikeesti tosi paljon, kun päivät on suunniteltu valmiiksi. Tärkeetä on osata keskittyä lukemiseen silloin, kun lukee, ja vaikka sitten tauoilla selailee somea yms. Myös kaikki muut menot kannattaa minimoida luku-urakan ajaksi. Kun pääsykoe on ohi, sulla on aikaa nähä kavereita ja käydä terassilla. Aurinkoiset päivät toukokuussa on pahimpia viettää kirjastossa, mutta se on sen arvosta!
Toisena hakukertana vuonna 2017 Turkuun, Joensuuhun ja Rovaniemelle oli sama valintakoe. Päätin silti hakea vaan Turkuun. Tää oli toisaalta virhe, toisaalta sen arvoinen päätös. Kun tulokset tuli, sain nimittäin tietää, että pisteet olis riittänyt Rovaniemelle. Tässä kohtaa haluun mainita, että kannattaa oikeesti miettiä, onko opiskelupaikan sijainnilla niin suurta merkitystä, että oot valmis tuhlaa vuoden ja hakee taas uudestaan… Kokemuksesta voin sanoo, että yks välivuosi lisää tän takia tuntu tosi raskaalta. Keväällä 2018 olin nimittäin päättänyt, että haen joka kaupunkiin ja pelkäsin, että entä jos en pääse tällä kertaa mihinkään. Palaan kuitenkin vielä vuoden 2017 hakukertaan. Toisen välivuoden aikana olin stressannut kaikesta hakemiseen liittyvästä ja siitä, kuinka mun on ihan pakko päästä nyt sisään tai olen epäonnistuja. Olin onnistunut kerryttämään itselleni aivan järkyttävät paineet hakemisesta jo ennen kirjojen julkaisua. Olin myös lukenut netin keskustelupalstoilta juttua siitä, kuinka muut lukevat 12-tuntisia päiviä ja kellottavat sekuntikellolla kaiken lukuajan. Tää oli mulle itelle suurin virhe! Vertailin jatkuvasti itseäni muihin ja mietin, etten pääse sisään. Älkää tehkö tätä, teistä jokainen on kirjojen julkaisun aikaan samalla tasolla, uskokaa itseenne! <3 Aloin ite kellottaa lukemista, koska muutkin teki niin, mutta tää aiheutti mulle hirveen lisästressin ja aloin keskittyä vaan siihen, että saan vähintään 10 tuntia lukemista kelloon. Jos joku juttu ei toimi sulla, uskalla luopua siitä, vaikka kaikki muut tekis niin. Tän kevään aikana huomasin mikä oli mun tyyli oppia asioita, vaikka sisäänpääsy jäikin parin pisteen päähän. Kun tulokset tuli, se tuntu ihan maailmanlopulta ja teki mieli oikeesti luovuttaa hakemisen suhteen. Tiesin silti, että oikis oli ainoa opiskelupaikka mihin halusin.
Viime keväänä yhteishaun tultua päätin edellisestä keväästä oppineena, että haen kaikkiin kaupunkeihin. Turun sijasta laitoin ekaksi hakutoiveeksi Helsingin. Olin etäkurssilla, mikä toimi itelle parhaiten, sillä opin parhaiten itse lukemalla. Tiesin silti, että tarvin valmennuskurssia, sillä osaa asioista en olisi ymmärtänyt ilman, että joku avasi ne mulle. Netistä katsottavat luennot oli myös hyvä tapa kerrata lukupäivän jälkeen. Tän kevään aikana kaikki palaset loksahti paikoilleen. Tiesin jo ennen kirjojen saapumista, miten aion lukuajan käyttää ja osasin hallita stressiä paljon paremmin kun edellisenä keväänä.
Aloitin lukemalla kirjat läpi niin, että sain aiheista yleiskuvan. Tässä vaiheessa ei kannata mennä paniikkiin, jos jotkut asiat tuntuu ihan ihmeellisiltä ja siltä, ettet ikinä tuu ymmärtämään etkä oppimaan niitä. Valmennuskurssilla opettajat auttaa just niissä kohdissa, jotka on vaikeita ymmärtää. Vaikka pääsykokeessa pitää osata asioita paljon ulkoa, ymmärtäminen helpottaa niiden muistamista huomattavasti ja osaat myös soveltaa tietoa paremmin. Ekan lukukerran jälkeen aloin lukee kirjoja hitaasti läpi. Jokaisen kappaleen jälkeen yritin muistella luettuja asioita ja kirjotin sivujen marginaaleihin avainsanoja. Aloin myös merkata kirjoihin kohtia, joissa oli joku lista, pykälä tms. kohta mikä piti opetella. Seuraavalla lukukerralla aloin tehdä muistikortteja. Toiselle puolelle kirjotin esim. käsitteen ja toiselle puolelle sen selityksen. Olin muistaakseni värikoodannut nää laput jotenkin, esim. pinkki oli pykälä, oranssi käsite ja vihreä joku lista. Samalla kun luin, tein muistikortteja ja aina ennen taukoa kertasin niillä. Mulle (ja ilmeisesti monelle muullekin) vaikein ja vähiten kiinnostava aihe oli kirja, joka käsitteli Suomen ja EU:n sosiaalioikeudellista sääntelyä. Tämän kirjan osalta tein laajoista kokonaisuuksista ajatuskartat, sillä niiden hahmottaminen oli haastavaa pelkästään lukemalla. Kun tästä kirjasta kysyttiin kokeessa, ajattelin tekemiäni ajatuskarttoja ja muistin asioita niiden avulla. Suosittelen siis ehdottomasti tätä tekniikkaa, koska kokeessa vastausta suunnitellessa päästä löytyy yllättävän paljon tietoa, kun alkaa hahmottelemaan asioita paperille.
Tiivistääkseni tän ajatuksenvirralla kirjoitetun tekstin, mun top5 vinkit pääsykokeeseen ovat:
- usko sisäänpääsyyn koko kevään ajan
- tehokas ja suunniteltu lukeminen
- erilaiset opiskelu- ja muistitekniikat (valitse itsellesi parhaat)
- läheisten tuki ja tsemppaus
- uni, ruoka ja liikunta.
Kaikille hirveesti tsemppiä pian alkavaan urakkaan!!! Kaikki se työ on sen arvosta ja palkitaan. Nähdään kursseilla ja toivottavasti myös tiedekunnassa syksyllä!
-Viivi