Moikka!
Olen 21- vuotias Helsingin oikeustieteellisen phuksi. Toimin tänä keväänä hallintoassistenttina, eli minua tulee varmasti näkemään Pykälän valmennuskursseilla, kun kurssit alkavat. Kerron ensin lyhyesti mielestäni tärkeimmät vinkit sisäänpääsyyn ja koska kurssiblogissa on ollut jo nyt paljon vinkkejä, kuinka päästä oikikseen, ajattelin kertoa myös millaista meininkiä oikeustieteellisessä on opiskelujen ohella.
Pääsin itse oikikseen kolmannella yrittämällä. Minulla oli joka keväänä valmennuskurssi. Koin itse valmennuskurssin välttämättömäksi, sillä opin kuuntelemalla ja itselleni oli tärkeää, että muutaman kerran viikossa pääsin muiden samassa tilanteessa olevien joukkoon jakamaan ajatuksia. Tärkeää oli myös, että en jäänyt vain yksin kotiini/kirjastoon vaan valmennuskurssilla sain sosiaalisia kontakteja ja itseasiassa sain myös yhden uuden ystävän. Sanoisin, että yksi tärkeimpiä asioita sisäänpääsyssä on itseensä luottaminen ja usko siihen, että ensimmäiselläkin hakukerralla voi päästä sisälle. Ensimmäisellä hakukerralla jäin kahden pisteen päähän. Uskon, että mikäli olisin uskonut itseeni tarpeeksi ja lopettanut ajattelemisen, että ei ensimmäisellä kerralla voi päästä sisään, olisin saanut myös ne kaksi tarvittavaa pistettä kasaan, kun olisin jättänyt tämän murehtimisen vähemmälle ja käyttänyt sen lukemiseen.
Yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni myös kertaus. Itse kertasin todella paljon ja pääsinkin sisään huippupisteillä. Monet suosittelevat, että kertaa joka aamu edellisen päivän asiat ja illalla kyseisen päivän asiat. Itse vein kertauksen kuitenkin seuraavalle tasolle ja se toimi minulla. Aamun ja illan lisäksi kertasin jokaisen luetun luvun jälkeen juuri käydyt asiat ja aina pidempien taukojen jälkeen. Kertaaminen minulla tarkoitti alleviivauksien silmäilyä ja tehtyjen muistilappujen/mindmappien lukua.
Myös jonkinlainen lukusuunnitelma on tärkeä asia keväänä. Itse tein melko suurpiirteisen, joka eli kevään aikana, mutta minulle oli tärkeää merkitä kuinka monta tuntia luen päivässä ja mitä kirjaa luen, että yksikään kirja ei jäänyt liian kauaksi aikaa koskemattomaksi. Itse kellotin lukemiseni kännykkäni sekuntikellolla. Tämä toimi minulle, sillä tiesin tarkalleen paljonko oli tullut luettua, enkä näin pystynyt huijaamaan itseäni. Kaikille tämä ei toimi, ja siksi onkin tärkeää miettiä tarkasti mikä itsellä toimii ennen kirjojen tuloa.
Tärkeää on myös motivaatio sekä erityisesti miettiä miksi juuri sinä haluat oikeustieteelliseen. Kun tiedät mikä syy on, on helppoa lukuaikana miettiä haluanko todella käyttää lukuaikaani Temppareiden parissa, vai haluanko hienon uran asianajotoimistossa, tuomarina tai mitä ikinä motivaationa toimiikaan! Opiskelijatapahtumat ja opiskelijaelämä ei ole lainkaan huono motivaattori ja minua motivoikin jo sisäänpäässeiden päivitykset ja kuvat bileistä ym. Tästä syystä ajattelinkin kertoa muutamista lempitapahtumistani tähän mennessä.
Kun sain kuulla, että pääsin sisälle oli fiilis aivan huippu, koska olin odottanut sitä niin kauan.
Odotukset tulevasta syksystä olivat korkeat ja ne todellakin täyttyivät! Tapahtumia oikiksessa on monenlaisia. On Pykälän järjestämiä tapahtumia, asianajotoimistojen excursioita, Pykälän kerhojen tapahtumia ym. Huippua on myös, että jo ensimmäisenä vuotena voit lähteä mukaan järjestämään bileitä fuksitoimikuntiin, loppusyksystä voit myös osallistua valiokuntavaaleihin ja näin päästä mukaan eri valiokuntiin, jotka järjestävät mm. tapahtumia ympäri vuoden.
Tapahtumia ja bileitä on tähän mennessä ollut jo todella paljon, mutta kerron lyhyesti muutamista lempitapahtumistani. Syksy alkaa punssikahveilla. Ensin Pykälän kerhot (Pykälässä on mm. viinikerho, chillausklubi, jalkapallojoukkue ym.) esittäytyvät phukseille ja tämän jälkeen ilta jatkuu vanhempien opiskelijoiden saapuessa paikalle. Koko illan minulla oli täysin tervetullut olo ja tutustuin jo heti ensimmäisenä päivänä mahtaviin ihmisiin, jotka ovat muodostuneet nykyään jo ystäviksi.
Syksyn alussa on myös phuksiaiset, joissa on joka vuosi jokin teema. Tänä vuonna teemana oli lapsuuden unelmat. Ensin kiersimme ryhmissä rasteja, jonka jälkeen ilta huipentui jatkoihin.
Phuksiaisissa oli helppo tutustua uusiin ihmisiin, sillä ryhmät valikoituivat sattumanvaraisesti.
Yksi mielenpainuvimpia kokemuksia oli myös syyskiljava. Ideana oli siis mökkireissu Kiljavalle, jossa sitsattiin ja saunottiin. Reissu oli kuitenkin niin haluttu, että jonotimme aamusta lähtien Pykälän tiloissa. Kurjaa jonottaminen ei kuitenkaan ollut, vaan tilasimme pizzaa, pelailimme ja chillailimme koko päivän.
Loppusyksystä on vuosittain Sonniaiset, joita olin järjestämässä. Sonniaisissa on erilaisia karsivia tehtäviä ja lopuksi osallistujien joukosta valittiin ”vuoden sonni”. Ohjelmatiimissä olo oli hienoa, kun sai itse vaikuttaa bileiden ja tehtävien sisältöön ja samalla tutustui lisää opiskelijakavereihin. Bileet eivät kuitenkaan olisi mitään ilman huippuporukkaa. Uudet ystävät ovatkin olleet parasta koko vuodessa. Pykälään otetaan vuosittain sisään miltein 200 uutta opiskelijaa, joten omanlaisten kavereiden löytäminen ei ole vaikeaa.
Toivottavasti nähdään punssikahveilla sitten syksyllä!:)
-Pinja Poranen