Moikka! Olen 23-vuotias neljännellä hakukerralla Helsingin oikikseen päässyt phuksi. Mun unelman toteuttaminen vaati neljä pääsykoekevättä, kaksi oikaisuvaatimusta ja yhden valituksen hallinto-oikeuteen, mutta viime kesänä unelmani vihdoin ja viimein toteutui ja opiskelupaikka Helsingin oikiksesta aukesi. Oikiksessa opiskelu on just niin siistiä, kun olin ajatellutkin. Kaverit sen sijaan on niin siistejä tyyppejä, etten sellaisista osannut edes haaveilla. Vaikka jouduin kokemaan monia pettymyksiä sekä käyttämään paljon rahaa ja aikaa unelmani toteuttamiseksi, en kadu hetkeäkään. Kovalla työllä, periksi antamattomuudella ja positiivisuudella unelmani toteutui. Hysteeriset itkut, hetkelliset epätoivon tunteet ja paikoitellen mua vaivanneet unettomat yöt ei tunnu enää miltään. Vastoinkäymisistä huolimatta mun unelma toteutui ja mä toivon, että myös sun unelma toteutuu! Pohdin, miten voisin auttaa hakijoita jo ennen valmennuskurssien alkua ja mietin, mikä mua olisi ennen luku-urakan alkamista auttanut eniten ja mikä sai mun unelman toteutumaan. Päädyin kirjoittamaan näistä ajatuksista ja toivon, että tästä tekstistä on apua jo ennen kevään luku-urakkaa!
LUKEMINEN:
Tee lukusuunnitelma jo ennen kirjojen ilmestymistä ja täydennä sitä lukuaikana. Pohdi millainen oppija olet ja mieti millainen lukutapa on paras juuri sinulle. Apua lukusuunnitelman tekemiseen voi pyytää valmennuskurssilla henkilökunnalta tai vaikka joltain jo sisään päässeeltä kaverilta. Kellota lukeminen, jos se ei aiheuta sinulle lisästressiä. Mikäli kellottaminen tuntuu ahdistavalta tai pelkäät muuttuvasi sen takia hysteeriseksi, ei sitä kannata käyttää. Minulla kellottaminen toimi, sillä tiesin montako tuntia todella luin enkä pystynyt huijaamaan itseäni ja näin myös konkreettisesti, kauan aikaa mikäkin minulla vie ja pysynkö suunnittelemassani aikataulussa. Aikataulun voi tehdä tunnin tai päivän tarkkuudella tai miten se sinusta parhaalta tuntuukaan. Itselläni toimi päivän tarkka aikataulu hyvin ja taukojen aika vaihteli päivästä, nälästä ja tauon tarpeesta riippuen.
Lue paljon, mutta tehokkaasti. Laatu todellakin korvaa määrän. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö paljon pitäisi lukea. Paljon siis täytyy lukea, mutta siinä vaiheessa, kun lukeminen ei ole enää tehokasta, kannattaa lukeminen hetkeksi lopettaa ja lähteä vaikka ulos kävelylle. Eli, jos huomaat ettet ole edennyt lainkaan tai et muista mitä olet lukenut, pidä suosiolla taukoa. Tauon jälkeen lukeminen on varmasti helpompaa.
Tärkeää on lisäksi muistaa, ettei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa päästä sisään tiedekuntaan. Lukutapoja on yhtä monta kuin hakijoita ja onkin äärimmäisen tärkeää pitää itselleen parhaimmaksi todetusta lukutavasta kiinni, vaikka kaverit kuinka lukisivat eri tavalla. Olemme kaikki erilaisia oppijoita. Ensimmäisenä hakukeväänäni minulle sanottiin, etten pääse oikikseen ellen lue kirjoja vähintään 12 kertaa. Minulle sanottiin, että lukunopeus kasvaa kerta kerralta ja parhaimmillani luen vähintään 100 sivua tunnissa. Järkytyin hitaana lukijana suuresti, mutta uskoin kuitenkin sokeasti näihin ohjeisiin ja vasta pääsykokeessa tajusin, että eihän se toiminut minulle ollenkaan. Ensimmäisen kevään jälkeen lähdinkin rohkeasti kokeilemaan juuri itselleni oikeaa lukutapaa ja luin seuraavat keväät kirjoja paljon hitaammalla temmolla, joka sopi minulle paljon paremmin. Ensimmäisenä ja toisena keväänä tein lisäksi hysteerisesti muistiinpanoja ja muistikortit jokaisesta lakipykälästä, sillä lukiossa opin aina kaiken muistiinpanoja tekemällä. Tajusin toisen hakukevään loppupuolella, että muistiinpanot ja muistikortit ihan kaikesta ei ehkä olekaan itselleni se toimivin tapa (se vei myös kohtuuttomasti aikaa). Kun opiskelupaikka ei toisena hakukeväänä auennut, käytin todella aikaa sen pohtimiseen, kuinka juuri minä oppisin asiat vaaditulla tasolla ja saisin opiskelupaikan.
Tästä päästäänkin viimeiseen tärkeään vinkkiini lukemisen suhteen: lue monipuolisesti. Itse huomasin, ettei monipuolisella lukemisella väsähdä yhtä nopeasti. Monipuolisuus toi lisäksi kivaa vaihtelua päivien kulkuun. Äänitin kirjojen vaikeimpia juttuja ja noin joka toisen matkan valmennuskurssille kuuntelin omaa puhettani (toisella keskityin sen sijaan täysillä nauttimaan raittiista ilmasta ja siirtämään ajatukset muualle lukemisesta), viimeisten viikkojen ajan syödessä katsoin valmennuskurssiopettajien videoita nopeutetulla temmolla (ensimmäiset viikot katselin sen sijaan jotain turhaa hömppäsarjaa), tein kirjojen sisällysluetteloista ja tärkeimmistä aiheista mindmapit (En ikinä ennen tätä tehnyt mindmappeja, sillä olin päättänyt, etteivät ne minulle toimi. Huomasin kuitenkin muistavani lähestulkoon kaiken mindmappien avulla), kirjoitin kirjan marginaaleihin tärkeimmät sanat opeteltavasta säännöstä ja numeroin jokaisessa kappaleessa olevat tärkeät säännöt, alleviivasin kirjoja todella monella eri värillä (muistin hyvin miltä jokainen kirjan sivu näytti ja lukeminen tuntui mukavammalta, kun tiesi jo etukäteen mitä kohtaa alkaa lukemaan), lisäsin myös post it -lappuja jokaisen ison otsikon kohdalle ja kirjoitin kappaleen tärkeimmät asiat siihen ja opettelin ulkoa kaikilla mahdollisilla eri tavoilla, joita vain keksin (ihan perus pänttäämällä, kirjoittamalla mielestäni oppimani säännön ylös, toistamalla kaikki kappaleen opitut säännöt peräjälkeen, keksimällä typeriä lauluja säännöistä yms).
Ja kaikista tärkein: MUISTA KERRATA. Kertaa joka aamu ja ilta sekä vaikka heti sääntöjen opettelun jälkeen juuri opettelemasi säännöt. Kertauksen merkitystä ei turhaan vähätellä ja vaikka kertaus välillä tuntuu turhalta, ei se sitä ole.
MOTIVAATIO:
Unelmani oikiksesta alkoi lapsena, kun haaveilin joskus kulkevani jakkupuku päällä hienoa salkkua kantaen enkä keksinyt muuta ammattia kuin juristin. Teininä ei koulu kiinnostanut enkä todellakaan ollut menossa lukioon. Ysiluokan kevätlukukaudella päätin kuitenkin yrittää lukiota ja nostin keskiarvokseni 7.3, jolla pääsin juuri ja juuri lukioon. Lukiossa tajusin haluavani todella oikikseen ja siitä alkoi monta vuotta kestänyt kova työ unelmani saavuttamiseksi. Mieti, miksi juuri sinä haluat oikiseen ja ammenna siitä lisää motivaatiota.
”Ai, haetko sä oikikseen? Eiks sinne oo tosi vaikea päästä?”, ”Pitäiskö sun keksiä joku varavaihtoehto, kun toi oikis on niin vaikea?”, ”Mitäs sitten, jos sä et ikinä pääse sinne oikikseen?”Kyllä, oikikseen on vaikea päästä, mutta kuka nyt sen takia luopuisi unelmastaan, että sen saavuttaminen on vaikeaa? Vaikka lähtökohtani eivät olleet parhaat mahdolliset, tein niin paljon töitä, että lopulta saavutin unelmani. Ja ei, vaikka kuinka sitä varavaihtoehtoa yritettiin minulle tyrkyttää, en sitä tarvinnut etkä tarvitse sinäkään. Jokainen, joka todella oikikseen haluaa ja on valmis tekemään kaikkensa sen eteen, pääsee oikikseen eikä tällöin edes tarvitse jäädä vellomaan muiden esittämään kysymykseen ”mitä jos?”. Nämä kysymykset ja epäilyt motivoivat minua entisestään. Halusin näyttää muille ja ennen kaikkea itselleni, että kyllä minä sinne oikikseen vielä pääsen. Jos sinulta on koskaan kysytty jotain näiden kysymysten suuntaista, onkin sinulla oiva tilaisuus näyttää itsellesi ja muille, että pystyt mihin tahansa, jos niin päätät.
En lisäksi tiedä ketään, joka olisi nauttinut pääsykokeisiin lukemisesta yhtä paljon kuin itse nautin. Itkin onnesta pääsykoekirjoja katsellessani ja mietin, kuinka siistiä on antaa kaikkensa saavuttaakseen unelmansa. Minulle lukeminen ei koskaan ollut pakkopullaa ja muun elämän ”unohtaminen” lukuajaksi sujui kevyesti. Minulla oli siis motivaatio valmiiksi huipussaan eikä hetkellinen elämänsä antaminen pääsykoekirjoille tuottanut ongelmia. Motivoin itseäni kuitenkin päivittäin lisää haaveilemalla bolognanpunaisista haalareista, opiskelijabileistä ja ennen kaikkea vapusta, uusista koulukavereista ja opiskelusta unelmien opiskelupaikassa. Päätin, että pian on minun vuoroni kokea tämä kaikki. Päätä sinäkin ja pidä motivaatiosi huipussaan! Minun vahvuuteni oli ehdottomasti se, ettei minun tarvinnut pakottaa itseäni lukemaan ja nautin todella pänttäämisestä ja motivaationi, varsinkin karvaiden pettymysten jälkeen oli huipussaan. Kannattaakin pyrkiä mieltämään pääsykoekevät nautinnolliseksi ja opettavaiseksi kokemukseksi, jonka avulla voi saavuttaa unelmansa. Positiivisella fiiliksellä kevät on kivempi ja opiskelupaikkakin aukeaa todennäköisemmin.
HENKINEN HYVINVOINTI JA USKO ITSEENSÄ:
Itselleni (sekä varmasti monelle muulle) se kaikista tärkeimmäksi osoittautunut tekijä kevään koitoksessa oli henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen sekä itseensä uskominen. Sain toisessa pääsykokeessani paniikkikohtauksen ja koe meni penkin alle sen takia. Kumitin oikeat vastaukset pois, sillä sain päähäni ajatuksen, etten osaa mitään eikä oikis ole minua varten. Ei siis kovinkaan yllättävää, ettei opiskelupaikka toisella hakukerralla auennut. Epäilin itseäni ja omaa osaamistani aivan liian paljon jo lukuaikana, joten en yhtään ihmettele päähäni pinttynyttä ajatusta siitä, etten pärjäisi. Kolmantena hakukeväänä henkinen hyvinvointini ja luottamus omaa tekemistäni kohtaan oli jo hyvällä mallilla, mutta vasta viime keväänä itseluottamus oli niin huipussaan, ettei epätoivon itkuja tullut ollenkaan ja päivästä toiseen mielessäni pysyi varmuus siitä, että tämä kevät on minun kevääni.
Onkin erittäin tärkeää kuunnella itseään ja omaa jaksamistaan. Siispä, ole itsellesi armollinen. Pysy positiivisena. Usko itseesi ja siihen, että olet lukenut hyvin ja osaat pääsykokeessa riittävästi. Älä soimaa itseäsi huonosta lukupäivästä, vaan pidä taukoa ja keskity hetki itseesi ja omaan jaksamiseesi ja jatka virkeämmällä mielellä. Älä tingi yöunista milloinkaan! Niin hysteerisesti ei tarvitse lukea, etteikö aikaa kunnon yöuniin olisi. Älä myöskään tingi liikunnasta/ulkoilusta, paitsi ehkä pari viimeistä viikkoa. Muista myös syödä hyvin ja pitää taukoja. Jos itkettää ja tuntuu että romahdat, anna itkun ja pienen romahduksen tulla ja soita jollekin puhuaksesi asiasta. Pyri tämän jälkeen kokoamaan itsesi ja jatkamaan lukemista. Pyydän, ettet hoe mielessäsi/sano ääneen kertaakaan kevään aikana ”en pysty tähän”, ”minusta ei ole oikikseen” tai mitään muuta vastaavaa. Voin kokemuksesta sanoa, että se ei todellakaan auta ja vaikka kuinka usko olisi välillä kovilla, on oikikseen pääseminen hyvinkin mahdollista. Pyri sen sijaan sanomaan ”hitsi kun meni huonosti toi välikoe, mutta ei se kaada maailmaa. pystyn tähän ja minusta on silti oikikseen.” Se saattaa alkuun olla vaikeaa, mutta tekee erittäin hyvää sinulle itsellesi ja asenteellesi sekä tuottaa varmasti tulosta.
MITÄ TEHDÄ ENNEN KIRJOJEN ILMESTYMISTÄ?
Tee alustava lukusuunnitelma ja muokkaa lukusuunnitelmaa tarvittaessa lukuaikana. Jos et vielä tiedä itsellesi parhaita lukutapoja, kokeile niitä rohkeasti ja valitse itsellesi sopivimmat. Motivoi itseäsi selailemalla somesta tulevien koulukavereidesi kuvia opiskelijabileistä, katso Suitsia tai The Good Wifea tai millä tahansa muulla tavalla. Muista motivoida itseäsi myös lukuaikana. Huolehdi henkisestä hyvinvoinnistasi ja jaksamisestasi sekä kasvata itseluottamusta kevään koitosta varten. Kannattaa lisäksi tehdä kaikki mahdollinen etukäteen. Osta vitamiineja, kofeiinitabletteja, yliviivaustusseja, muistilappuja ja kaikkea mahdollista, mitä koet kevään aikana tarvitsevasi ja niin paljon, ettei tarvitse stressata uudesta kauppareissusta ja unohtuneista ostoksista lukuaikana. Viime keväänä huomasin hyödylliseksi tehdä myös pakastimen täyteen erilaisia liha-, kana-, kala- ja kasvisruokia, jotta tulee syötyä terveellisesti ja monipuolisesta käyttäen kuitenkaan kallisarvoista lukuaikaa kokkailuun. Lisäksi valmennuskurssille ostin aina salaattibaarista herkullisen salaatin, joka
piti aivot vireänä iltaan saakka ja sai minut jaksamaan kurssilla lukupäivän jälkeen. Vanhoja pääsykoekirjoja on hyvä selailla tai suorittaa vaikka jokin avoimen yliopiston tarjoama kurssi. Voit myös käydä lomailemassa ulkomailla, käydä töissä tai ihan vaikka vaan olla ja rentoutua. Kuuntele itseäsi ja vietä viimeiset kuukaudet juuri niin, mikä itsellesi parhaalta tuntuu.
Hirmupaljon tsemppiä kevääseen! Muistakaa uskoa itseenne ja olla lannistumatta vastoinkäymisistä huolimatta. Tehkää töitä unelmienne eteen älkääkä ikinä luovuttako.
Nähdään syksyllä punssikahveilla!
– Maria Lukkarinen