Moikka hakijat!
Olen Julia 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingin oikiksesta. Itse pääsin sisään Helsinkiin toisella kertaa, ensimmäisellä kerralla jäin rannalle nipin napin ja toisella kerralla onnistuin saamaan pisteitä kokeesta reippaasti yli Helsingin pisterajan.
Ennen hakemista ja monesti hakuajalla kuulee kaikenlaisia ”sääntöjä”, joita noudattamatta ei oikikseen kuulemma pääse. ”Et saa käyttää jodelia lukuajalla!” ja ”Sisään ei ole pääsemistä, ellet lue 15 tuntia päivässä”. Kaikki ovat lukijana erilaisia, mutta itse kahtena pääsykoekeväänä opin nopeasti, että vain omalla tekemisellä on väliä. Ei siis sillä, kieltääkö se kaverin kaveri Maija, joka pääsi ensimmäisellä sisään Suitsin katsomisen lukuajalla vai ei. Halusinkin ottaa tähän muutamia stereotypioita koskien lukuaikaa ja käydä hieman läpi sitä, mihin kannattaa uskoa ja mihin ei.
Haluan kuitenkin korostaa, että kaikki ovat lukijoina erilaisia ja nämä ovat vain omia kokemuksiani. Tärkeintä on oma asenne ja tekstin ideana onkin vain tsempata ja painottaa sitä, että jokaisen on löydettävä pääsykoekeväänä itselle sopiva tasapaino ja keinot jaksamiseen. Turha stressi siitä, mitä muut tekevät tai kieltävät sinua tekemästä vie lukuun tarvittavaa energiaa! Itse tunnet itsesi parhaiten eli kuuntele itseäsi. 🙂
”Lukuaika on kamalaa ja siitä ei voi nauttia”
Oikikseen päästyä on ihanaa muistella lukuajan tunteiden vuoristorataa ja sitä EU valtiosääntökirjaa, jota lukiessa saattoi muutaman kerran päästä kyynel. Pitkät päivät, pelko rannalle jäämisestä ja painajaiset pääsykoepäivästä. Lukuaika on ainutlaatuinen kokemus, eikä siitä aina voi nauttia. Se, mitä itse kuitenkin huomasin kahden kevääni aikana, on se, että kun tosissaan haluaa päästä sinne unelmien kouluun, eivät pitkät päivät yhtäkkiä tunnukaan niin rankoilta.
Joku saattaa siis pitää minua ihan hulluna, mutta voin rehellisesti sanoa nauttineeni kummastakin keväästä, jona hain kouluun. En väitä joka hetken olleen täynnä riemua, tai etteikö välillä olisi hetkellisesti menettänyt uskoa sisään pääsyyn. Mitä siis tehdä, kun epätoivo iskee? Itse lähdin näinä hetkinä ulos kävelemään kuunellen lempibiisiäni ja miettien, mitkä ovat syitä siihen, miksi ylipäätään haen oikikseen. Saatoin myös katsoa kuvakansiotani ”Motivaatio”, johon olin kerännyt lukemiseen liittyviä motivoivia quoteja tai memejä Harvey Specteristä tai juristeista ylipäätään. Saattaa kuulostaa, hassulta, mutta itseäni nämä auttoivat. Kannatti hetkeksi lakata panikoimasta ja muistuttaa itselleen, mikä itseä motivoi.
Uskonkin, että avain siihen, että prosessista voi nauttia on juuri motivaatio. Halusin kouluun niin paljon, että lukiessani jatkuvasti mietin, että joka hetki, jonka istun siinä keittiön pöydän ääressä lukemassa kuluttajaoikeutta on askel kohti unelman saavuttamista. En väitä, että kaikkien pitäisi lukea motivoivia quoteja nauttiakseen lukemisesta. On kuitenkin tärkeää pitää jatkuvasti mielessä se, mikä tavoite on ja kuinka hyvältä se tuntuisi, kun oikeasti saavuttaisi sen!
”Herää 6 aamulla ja lue 15 tuntia päivittäin”
Valitettava fakta on se, että oikikseen päästäkseen on luettava paljon. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi istuttava kirjastossa joka päivä kello kahdeksasta ilta yhdeksään pitämättä taukoja. Fakta on nimittäin myös se, että monella ei riitä tähän jaksaminen ja tästä ajasta suuri osa on luultavasti hyödytöntä, sillä koko tätä aikaa on mahdotonta olla tehokas, eikä tietyn ajan jälkeen vaan enää sisäistä mitään. Eli se laatu eikä määrä, tätä ei voi hokea tarpeeksi.
Itse heräsin lukuajalla aina kymmentä vaille 9 ja aloin siinä aamupalaa syöden lukemaan kello 9. Itse luin siis pääsääntöisesti kotona (noin kaksi kertaa viikossa menin kirjastoon). Luin tehokkaasti noin neljä tuntia ja huomatessani väsyväni pidin ruokatauon ja söin lounaan. Tämän jälkeen luin vielä muutaman tunnin, jonka jälkeen tein tehtäviä, piirsin mindmappeja tai katsoin opetusvideoita. Luin alussa noin 7-8 tuntia ja pari viimeistä viikkoa 9-10 tuntia. Joku pystyy lukemaan reippaasti enemmän, toinen taas vähemmän.
Tärkeää on unohtaa ajatus siitä, ettei lukuajalla saisi tehdä muuta kuin lukea. Suurin osa ihmisistä varmasti suoriutuu paremmin, jos kesken lukemisen lähtee vaikka ulos kävelemään tai venyttelee vartin kuunnellen musiikkia. On kuunneltava itseään ja tiedettävä milloin lopettaa. Kaikki meistä oppivat eri tavoin ja onkin tärkeää pysähtyä ja miettiä, oppiiko enää mitään jos silmät menevät kiinni ja on lukenut saman lauseen viisi kertaa muistamatta sitä ollenkaan. Mene ulos tai nouse verryttelemään ja katso tauon jälkeen, pystytkö enää sisäistämään mitään. Jos et oikeasti enää koe oppivasi sinä päivänä mitään, tee jotain muuta ja aloita seuraavana päivänä puhtaalta pöydältä. Vinkkinä omasta keväästä: Kun olet lukenut kolme tuntia valtiosääntöä ja nyyhkinyt yksin tunnin, koska väsyttää ja mikään ei mene päähän, lopeta lukeminen siltä päivältä ja mene tekemään jotain kivaa. Huomenna on uusi kaunis päivä, eikä se yksi puolikas vapaapäivä kaada koko prosessia. 🙂
”Älä katso Netflixiä lukuajalla, älä käytä jodelia, älä nää kavereita”
Joku saattaa ahdistua lukiessaan jodelin oikikseen2020 kanavaa lukuajalla, toinen taas osaa erottaa trollit tosissaan kirjoitetuista kommenteista ja saa iloa ja vertaistukea anonyymistä hakijayhteisöstä. Minä henkilökohtaisesti lukeudun jälkimmäiseen ryhmään. Jos ahdistut lukiessani jodelia lukuajalla tai koet, että somen käyttäminen oikeasti häiritsee lukemistasi, luovu niistä lukuajaksi. Etsi kuitenkin tämän tilalle jotain muuta, jolla saat harhautettua vapaa-ajalla ajatukset lukemisesta. Jos et pääse katsomaan lempisarjaasi Netflixistä iltaisin tai jos yleensä luet kirjaa ennen nukkumaan menoa, mutta luovut tästä lukuajalla, saattaa tällä olla vain negatiivisia vaikutuksia jaksamiseen. Jos ajatukset pyörivät jatkuvasti lukemisessa, etkä osaa pysähtyä ja rentoutua välillä, alat helposti käydä ylikierroksilla.
Tämän takia itse koin tärkeäksi juuri vapaa-ajan ja lukemisen tasapainon. Vaikka moni kauhisteli, ettei ruokatauolla voi katsoa Netflixiä, sillä muuten ei voi palata lukemaan, koin itse, että se 40 minuutin ”aivot narikkaan” hetki auttoi palautumaan ja jaksoin taas paneutua lukemiseen. Monillehan tämä ei tietysti sovi, ja se yksi jakso venyy kolmeksi. Onkin tärkeää tuntea itsensä! Keksi Netflixin tilalle jotain muuta tekemistä kuin lukemista. Pelaa Pänttää-sovellusta bussimatkoilla ja silloin, kun et tauolla halua lukea, mutta et pysty täysin olla tekemättä mitään. Näe iltaisin ystäviä ja urheile. Älä jää omaan pieneen stressikuplaasi murehtimaan sitä, ettet lue ympäri vuorokauden, vaan hengitä, lepää ja anna itsesi latautua!
LOPUKSI
Se, mitä halusin tällä kirjoituksella viestiä on se, että älä ota stressiä siitä, jos teet jotain eri tavalla kuin muut. Aina löytyy se tyyppi, joka lukee 14 tuntia päivässä ja se kaveri, joka ei näe ketään koko lukuaikana. Muista kuitenkin, että ystävät ja perhe voivat olla iso tuki lukuajalla ja se, että käytät vapaa-aikasi asioihin, joista nautit takaa sen, että sinulla on seuraavana aamuna energiaa nousta ja aloittaa pänttääminen. Luota itseesi ja kokeile, mikä toimii. Nopeasti huomaat, jos instagramin selailu häiritsee päivärytmiäsi tai jos et enää seitsemän lukutunnin jälkeen vaan sisäistä mitään.
Älä siis välitä muiden tekemisistä, vaan keskity omaan tekemiseen. Onnea koetukseen, kyllä sä pystyt tähän! 😊
Julia H.