Hyvä hakija,
Poikkeukselliset olosuhteet koittelevat kaikkia meitä ja tekevät pääsykoekeväästäsi entistä suuremman stressinaiheen. Lukukevättä ja sen koitoksia ei voi ennakoida samoin kuin edeltävinä vuosina. Toisaalta ei kukaan muukaan pysty sinua paremmin varautumaan tulevaan. Nopeat muutokset ja epävarmuus koettelee määrätiedottomia ja joustamattomia pahiten. Kilpailette toisianne vastaan, oli kriteerit sitten mitkä hyvänsä, joten määrätietoisella ja tehokkaalla tekemisellä saa entistä suuremman edun toisiin pyrkijöihin. Tee ensimmäiset peliliikkeet edun puolesta nyt.
Käyn päivityksessäni nopeasti läpi pari asiaa, jotka olisin halunnut kuulla ennen pääsykoekevättä. En päässyt ensimmäisellä kerralla sisään ja välivuosi menikin avoimessa opiskellen ja analysoiden tekemiäni virheitä. Näistä sain uuden ponnistuslaudan ja pääsinkin toisella yrittämällä kevyesti sisään. Nyt opiskelen Helsingissä ensimmäistä vuottani. Phuksisyksy oli elämäni paras syksy.
Jätän nyt pidemmät oikiksen glorifoinnit ja hypettämiset muille siirtyen itse asiaan. Tässä kymmenen asiaa, jotka haluan nostaa esille onnistuneesta suorituksestani:
- Käy läpi kertaalleen worst case -scenaario
”Kaikki tai ei mitään” – asenne ja epäonnistumisen pelosta lukeminen ovat stressaavia vaihtoehtoja. Epäonnistumisen ajattelu ja varasuunnitelmat on hyvä tehdä aluksi. Epämiellyttävien ajatusten patoaminen ei ole tehokasta stressinkontrollia. Epäonnistumisen pelko on hyvä kohdata edeltä ja samalla miettiä läpi varasuunnitelmat; kävi miten kävi asioilla, on yleensä tapana järjestyä. Sitten kun lukeminen aloitetaan tosissaan ei tarvitse enää varasuunnitelmia miettiä vaan painetaan täysillä suon yli, niin että heilahtaa.
- Tee itsellesi välitavoitteet ja lukuaikataulu
Lukustressi pitkälle aiheutuu siitä, ettet usko pystyväsi oppimaan asioita tarpeeksi hyvin tai tarpeeksi nopeasti. Tämä ”tarpeeksi hyvin” on huono mittapuu, jota et tule saavuttamaan. Tee siis itsellesi järkeviä tavoitteita, jotka voit saavuttaa.
Tein itselleni lukuaikataulun, joka helpotti stressin kanssa. Lukuaikatauluuni olin merkinnyt päivittäisen lukutavoitteen tunneissa ja suunnittelin hieman, miten nämä tunnit käyttäisin.
Esimerkiksi aamulla aloitin kertaamalla eilisen asiat, johon edeltävänä päivänä olin tutustunut. Sitten lopun aamupäivästä käytin tämän alueen opettelemiseen. Iltapäivällä tutustuin seuraavaan alueeseen ja tein tehtäviä. Viimeiseksi vielä käytin tunnin päivän aikana opettelemani asian kertaamiseen (kappaleiden sisällön ulostaminen otsikoiden pohjalta wordiin).
Asettamalla päivittäiset tavoitteet pystyin rentoutumaan iltaisin ne saavutettuani mikä vähensin stressiäni verrattuna ensimmäisen kevääni pelonsekaiseen pakkopänttäykseen.
- Pysy aikataulussa
Aikataulu pitää tehdä realistiseksi ja sitä kuuluu päivittää; se tulee elämään. Muista myös liikkua. Pakota itsesi ulkoilemaan joka päivä. Liikkuminen lukemisen ohella on kuulemma myös tutkitusti hyödyksi oppimiselle.
- Pidä tauot ja välipäivä(t) fiksusti
Huono lukupäivä ei ole välipäivä. Välipäivä ei ole päivä, jolloin ajattelee lukevansa jonkun pätkän käyttäen kokopäivän asian stressaamiseen lopulta saavuttamatta mitään. Päätä selkeästi mikä päivä on pyhitetty levolle tai milloin pidät taukoa. Älä kuormita itseäsi stressaamalla tauoilla vaan erota ne selvästi lukemisesta. Kuten isoisäni asian ilmaisi: kukaan suvusta ei tiedettävästi ole päässyt oikikseen ilman lukematta akkaria aina välillä. (itse katsoin myös temppareita vaikutuksen lisäämiseksi).
- Vastaustekniikan harjoittelu
Et tee mitään pänttäämälläsi tiedolla, jollet saa sitä ulos siinä muodossa, joka täyttää kokeenlaatijan arvostelukriteerit. Vastaustekniikka ei ole vain sääntö-sovellus-lopputulos -asettelu. On olennaista harjoitella kuinka kaukaa tai läheltä aloittaa vastauksensa rakentamisen ja kuinka laajasti poikkeukset pitää esittää. Menetin ensimmäisellä kerrallani ”helpot” pisteet jättämällä perussäännöt mainitsematta tarpeeksi kattavasti oikeustapauksissa.
Itseäni auttoi ajatella, että pääsykoekirjoista ei tarvitse osata kaikkea. Olennainen pitää opetella ja löytää. Lisäksi kirjat eivät sisällä mitään suurta oivallusta tai teoreettisesti hankalia ajatuksia; niissä on aika vähän asioita, jotka vaativat ajattelua. Suhtauduin ensihakemalla niihin kuin reaaliaineiden kirjoihin. Myöhemmin onnistuen kuin tekstinä, johon oli kylvetty tentattavia faktoja (tämä on tosin oma unpopular view:ni)
- Kertaan tehokkaasti ja usein
Paras kertausmetodi on kirjan mieleen palauttaminen sisällysluettelon avulla. Jos pystyt kappaleen nimellä kertomaan kaiken olennaisen siitä, olet todella pitkällä opiskelussa (kuuntelijaksi tähän kannattaa pakottaa pahaa-aavistamaton ystävä tai perheenjäsen). Kertaaminen on tehokkain tapa oppia, käytä siihen tarpeeksi aikaa.
Pääsykokeen tekijä tulee kysymään yksiselitteisiä kysymyksiä, joihin voi kirjan/aineiston kautta voi antaa selkeän ratkaisun. Liian moniselitteisiin kysymyksiin tulisi oikaisuvaatimusryöppy. Kysymyksen laatijan pitää pystyä yksiselitteisesti näyttämään mistä vastaukset kysymykseen löytyvät – yleensä saman kappaleen alta.
Itse pystyin näkemään kokeessa mihin kappaleeseen kirjasta mikäkin kysymys perustaa ja näistä kappaleista palauttamaan kaikki säännökset mieleen, jotka sitten oksensin paperille lyhyen sääntöjen -sovellus kappaleen kanssa. Tämä oli toimiva resepti.
- Pomodor
Aamuilla lukemisen käyntiin saaminen oli haastavaa. Tähän auttoi kaksi asiaa Pomodor, ja lukeminen muualla kuin huoneessani. Tein siis ”työmatkan” viereiseen huoneeseen ja pistin kellon käyntiin. Jotain lukuaamua voi olla hankala saada käyntiin, varsinkin kuin ajattelee odottavaa työtaakkaa. Pomodor tarjosi tähän ratkaisun.
- Kaverit
Näin parasta kaveriani, joka pyrki samaan aikaan lääkikseen. Kävimme kerran tai kaksi viikossa kahvilla, jossa kilpaa vakuuttelimme toisiamme omasta tehokkaasta lukemisesta; tavallaan valjastaen hybriksen palvelemaan pyrkimistämme hieman itsepetkuttamalla. Me molemmat pääsimme sinne, minne halusimme. Välillä on tärkeää paeta omia ajatuksia toiseen ihmiseen, toisinaan saada toisesta tukea omaan suoritukseen.
- Hybriksen hyödyntäminen
Hypetin itseäni muusikin kanssa kävellessäni – siis sellaisen, joka saa sinut ajattelemaan ”ei helv*, olen törkeen hyvä tässä. Teen kaikki oikeat liikkeet ja nyt vaan mennään mokoman pääsykokeen yli niin että heilahtaa”. Sinun pitää uskoa itseesi, mutta tämä edellyttää sitä, että teet omasta lukutyöskentelystäsi uskottavan. Pieni itsensä ylikorostaminen voi olla epäilyksen hetkillä lohduttavaa ja täysin anteeksiannettavaa.
- Tee tosissasi töitä
Kun aloitat lukuprosessin, aloita se tosissaan. Kokeita voi käydä ”katsomassa” netissä, tähän on huono tuhlata hakukevät. Älä anna itsesi lopettaa tai keskeyttää. Kun teen tosissasi töitä ja annat kaikkesi voit myös lohduttautua ajatukseen, ettet olisi tällä kerralla pystynyt tekemään parempaa. Voit tehdä vain parhaasi ja tätä tavoittelet. Usein se paras oikeilla metodeilla tehtynä riittää myös sisäänpääsyyn.
Sitten vielä alue, jota näissä postauksissa harvoin käsitellään: välivuosi.
Välivuodesta: jos työskentelysi ei tällä kerralla riittää sisäänpääsyyn, anna itsellesi pari päivää surra asiaa ja sitten kokoa itsesi uusiksi. Seurasin vierestä pariakin itselleni läheistä ihmistä, jotka alkoivat epäilemään itseänsä epäonnistumisensa takia, eivätkä suostuneet näkemään tulevaisuutta uutena mahdollisuutena. He lopulta hukkasivat välivuotensa eläen jonkinlaisessa self-denialissa ja eivät olleet ensiyrittämällä paremmassa asemassa. Itse näin välivuoden mahdollisuutena ja sitä se olikin. Tehokkaasti käytetty välivuosi avasi lopulta itselleni ovet oikikseen; avoimen opinnoista oli todella paljon apua pääsykokeessa ja uskon tämän trendin vahvistuvan vielä entuudestaan pääsykokeiden siirtyessä soveltavampaan muotoon. Toinen optio, joka teille nyt tarjotaan, on tietenkin lähteä korottamaan yo-kokeita. Tämäkin voi olla eteenpäin vievää. Välivuosi ei ole loppu.
Lukuraivoa, lukuintoa ja tsemppiä pääsykoekevääseen, nähdään Pykälässä!
Eero Kemppinen