Ei, ei se naishenkilö, jonka kanssa et kykene tuntemaan sielujen sympatiaa, kun hän tulee viikon kahdeksatta kertaa kirjastoon ja huutaa miten paljon on lukenut ja mitä osaa jo ulkoa paremmin kuin sinä samalla, kun itse tuskailet EU:n sosiaalioikeuden koukeroiden kanssa. Nyt puhutaan motivaatiosta.
Ihan ensimmäiseksi toivon, että olet tehnyt hieman itsetutkiskelua ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä. Jos ne eivät ole tämän lukuhetkellä vielä ilmestyneet etkä ole pohtinut mitkä ovat ne syyt, miksi haet juuri oikikseen nyt on oikea hetki miettiä sitä ja kirjoittaa ne lapulle, puhelimeen tai vaikka seinään ylös, kunhan et hukkaa sitä objektia, mihin olet ne kirjoittanut. Jos hukkaat seinän, on itsetutkiskelun paikka jo ihan muista syistä. Jos kirjat ovat jo edessäsi ja luet niiden sijasta tätä tekstiä, olen toki otettu, mutta toivon, että tiedät, mikä oli sinun motiivisi lähteä tähän viiden viikon rutistukseen. Pääsykoe ei ole älykkyystesti, vaan se mittaa käytännössä yksinomaan motivaatiota. Kuka tahansa pystyy lukemaan itsensä sisään oikikseen, jos vain haluaa riittävästi ja siksi kaikki, mitä keväällä tapahtuu, kulminoituu omaan motivaatioosi. Kuinka motivoit itseäsi lukemaan vielä tunnin? Miten opettelet ulkoa vielä tuon yhden kohdan? Ostatko light energiajuoman vai normaalin? Sisään pääsee karkeasti yleistettynä se, joka sinne eniten haluaa. Pääsykoekevät tuo eteensä monenlaisia haasteita. Yritän tässä tekstissä käydä läpi niitä, mitä itse kohtasin ja miten niistä selvisin, sekä yleisiä keinoja millä motivoin itseäni viime keväänä, kun kahden vauhdinottokerran jälkeen pääsin sisään.
Ensimmäinen ja tärkein sääntö: älä anna kenenkään lannistaa. Jos joku sitä yrittää käännä se voimavaraksi tai jätä huomiotta. Omana viimeisenä pääsykoekeväänäni tämä korostui erityisesti. Monta viikkoa moni tuttavani tai jopa kaverini tahallaan tai vahingossa tuli leveilleeksi omilla ulkoa osaamisillaan ja sillä, miten monta tuntia ovat minäkin päivänä lukeneet. Aluksi se tuntui pahalta, koska en ollut itse lähelläkään hänen tasoaan ja tuntui, että olen jälleen kerran valovuosia perässä. Suoraan sanottuna mieli teki luovuttaa ja heittää kirjoilla jotain viatonta ohikulkijaa. Onnistuin kuitenkin harmistuspäissäni kääntämään tämän voitoksi. Päätin, että mitä ikinä tapahtuukaan, heille en häviä. Toki kaikille tällainen jonkinasteisesta potutuksesta motivoituminen ei toimi, mutta silloinkannattaa muistaa, että harvemmin niitä ”jo 12 kertaa (alle viikossa)” kirjat lukeneita ”oikeastaan koko kirjan X” ulkoa-osaavia ja siitä kaikille toitottavia kirjastosabotöörejä tiedekunnassa näkyy. Muistakaa tämä myös itse. Älkää peitelkö omaa lukukriisiänne (joka lähes jossain vaiheessa kevättä tulee) tai epävarmuuttanne itsenne korostamisella. Pahimmassa tapauksessa häiritsette sekä itseänne, että muita. Jos kirjastossa jonkun käytös harmittaa, avautukaa vaikka Twitteriin. Itse tein sitä viime keväänä.
Protip 2: Lue jonkun kanssa, jos suinkin pystyt. Ryhmäpaine on ainakin allekirjoittaneelle paras motivaattori. Itse en yleensä kykene olemaan hiljaa montaa sekuntia pidempään, mutta pääsykokeisiin lukiessa saatoin hyvinkin istua täysin ääneti tunteja. Tästä kiitos kuuluu”varjotutorilleni”, jonka kanssa luin yhdessä. Hän on vanhempi tieteenharjoittaja (joskin Turusta), joka samalla panikoi tenttiensä kanssa, kun itse luin pääsykokeisiin. Hyvät ystävät ovat uskomattoman hyvä motivaattori varsinkin silloin, kun he ovat olleet sinun asemassasi vuotta tai kahta aiemmin. Ystävän pitää kuitenkin olla riittävän hyvä, jottei hän hetkeäkään epäröi antaa sinulle verbaalisesti ympäri korvia heti, jos otteesi tuntuu lipsuvan. Siinä vaiheessa, kun oma usko pettää on hyvä, että vieressä on joku, jonka luottamusta sinun onnistumiseesi et halua tuhota. Se auttaa jaksamaan. On erittäin vaikea olla lukematta ”vielä yhtä lukua” tai tekemättä ”vielä yhtäoikeustapaustehtävää”, kun joku tuijottaa silmiin ja toteaa tietävänsä, että jaksat vielä ja muistuttaa,ettet voi kokeessakaan hyytyä. Toinen tätä lähellä oleva tapa motivoida itseään on kertoa etukäteen sukulaisille yms, että menet tänä vuonna oikikseen. Älä anna itsellesi vaihtoehtoa epäonnistua.
Viimeinen motivaation kaivamisen tehokeino, jonka itse löysin vasta viime keväänä, on hyvin simppeli ja siitä oli itselleni erityistä apua kevään pahimmissa itsekurin murtajaisissa, eli vappuna. Jos tuntuu siltä, ettet enää kykene lukemaan yritä miettiä, mikä sinua odottaa, jos sittenkin vielä taistelet tunnin tai kaksi. Oikeastaan isoin asia, joka itselläni erotti toista ja kolmatta pääsykoekevättä oli vapun juhliminen. Jos haluat sisään, skippaa se yksi vappu. Voin vakuuttaa, ettei yksi tai kaksi juhlapäivää pahimmillaan räntäsateisessa Helsingissä tunnu missään verrattuna siihen, mikä sisään päässeitä odottaa. Jos tunnet jonkun vanhemman oikkarin kysy häneltä phuksisyksystä ja, jos et niin, kysy vaikka minulta. Kuultuasi riittävän monta koskenkorvanhuuruista tarinaa sitseiltä ja flipcupin ilosanomaa bileistä tai vastaavasti siitä, miten mielenkiintoisia luennot parhaimmillaan ovat (ilman koskenkorvahuuruja luonnollisesti) olet taas valmis taistelemaan ainakin tunnin lisää. Oikis on sinulle juuri sitä mitä sen toivot olevan. Phuksisyksyn voi kokea vain kerran ja itse ainakin uskon ja toivon, että se odottaa sinua heti kesän jälkeen!
ps. Jos luet tätä kirjojen julkaisun jälkeen, niin olen huomiostasi otettu, mutta olisi korkea aika laittaa netti kiinni ja kirja auki. Ei tässä ole koko kevättä aikaa
-Tuomas Aho