Hei, olen Tiina, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija Helsingin yliopistosta ja tässä kirjoituksessa keskityn käsittelemään sitä, minkälaista on opiskella oikiksessa. Käsittelen asiaa sekä yleisesti että Helsingin oikiksen kannalta. Saatat ihmetellä, miksi ensimmäisen vuoden opiskelija (eli phuksi) kirjoittaa aiheesta eikä esimerkiksi vanhempi tieteenharjoittaja. Tämä siksi, koska vuosikurssini Helsingissä on ensimmäinen, joka opiskelee juristin tutkinnon kokonaan uuden koulutusohjelman mukaisesti.
Oikiksessa suoritetaan paljon pakollisia aineopintoja, minkä ansiosta opiskelija saa kattavan kuvan ympäröivästä yhteiskunnasta. Aikaisempaan verrattuna Helsingissä opiskellaan samoja kursseja kuin aikaisemmin, mutta tapa organisoida kurssit ja opetus on muuttunut. Opiskelemme lukukausittain yhden suuren temaattisen kokonaisuuden, joka sisältää kokonaisuuden kannalta yhteensopivia oikeudenaloja. Tämä tukee kokonaisuuksien hallitsemista, mikä on erityisen tärkeää tosielämän oikeusongelmien kannalta, koska ne eivät yleensä rajoitu vain yhteen oikeudenalaan.
Oikiksessa opiskelun erityispiirre on luettavan kirjallisuuden suuri määrä. Lukeminen ei siis lopu pääsykoekirjoihin! Tosin opiskelu eroaa pääsykokeeseen pänttäämisestä. Ulkoluvun sijaan aineopinnoissa keskitytään enemmän asioiden tosiasialliseen ymmärtämiseen sekä kokonaisuuksien hallitsemiseen. Itse lukemisen lisäksi voi osallistua luento-opetukseen, jossa on harvoin läsnäolopakkoa. Helsingissä on luentojen lisäksi myös case-pohjaista opetusta. Opetuskertoja varten opiskelija ratkaisee joko itsenäisesti tai pienryhmässä oikeustapauksia, jotka käydään läpi yhdessä purkukerralla.
Kun on oma aikansa luettu, tentin aika koittaa. Suurimassa osassa tenteistä saa olla mukana lakikirja ja ainakin Helsingissä osa tenteistä on Moodle-tenttejä, jotka voi tehdä omalla läppärillä paikasta riippumatta. Tällöin tentit ovat usein soveltavampia ja laajempia. Jos otetaan Helsinki ja temaattiset kokonaisuudet taas tarkempaan tarkasteluun, tentit on korvattu väli- ja loppukuulusteluilla. Välikuulustelut suoritetaan jokaisen yksittäisen kurssin lopussa ja loppukuulustelu luonnollisesti kokonaisuuden lopussa.
Oikiksessa ja ylipäätään yliopisto-opiskelussa keskeistä on akateeminen vapaus, jolla tarkoitetaan opiskelijan vapautta tehdä opiskeluunsa liittyviä valintoja. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kursseja voi esimerkiksi suorittaa muita nopeampaan tahtiin ja näin valmistua nopeammin juristiksi tai vastaavasti nauttia opiskeluajasta hiukan muita pidempään suorittamalla kursseja hitaammin. Lisäksi itsenäinen opiskelu mahdollistaa työssäkäynnin opintojen ohella, mikä on yleistä oikkaireiden keskuudessa jo opintojen alkuvaiheessa.
Lopuksi haluan tuoda esille sen, että itsenäisten ja vaativien opintojen vastapainona opiskelijajärjestöt järjestävät tapahtumia, joissa on mahdollisuus hauskanpitoon ja opiskelukavereiden tapaamiseen. Eli kaiken kaikkiaan oikiksessa opiskelu ei tosiaankaan tarkoita vain nenä kiinni kirjassa lukemista!
Tsemppiä kevääseen, kova työ palkitaan!
Tiina Jääskeläinen