Moikka hakijat!
Olen Aino 3. vuoden oikkari Helsingin yliopistossa ja tällä hetkellä Pykälän valmennuskurssien avustava kurssipäällikkö. Ajattelin kertoa hieman omasta matkastani oikikseen ja mitä oivalluksia tein siitä, mitä sisäänpääsy tosiasiassa vaatii.
Pääsin toisella yrittämällä heittämällä sisään tiedekuntaan 2019 ja tunne oli mitä mahtavin. Ensimmäinen hakukertani puolestaan meni täysin penkin alle ja jäin yli 20 pisteen päähän sisäänpääsyrajasta. Suurin ero näiden hakukeväiden välillä oli oma motivaationi sisäänpääsyyn. Lähdin ensimmäiseen pääsykoeurakkaan ajatuksella ”Ei haittaa, jos en tänä keväänä pääse sisään”. Tämä näkyi suoraan lukemisessani, enkä saanut pidettyä keskittymistä yllä kymmentä minuuttia pidempään. Lisäksi jätin ensimmäisenä keväänä ulkoa opettelun täysin viimeiselle viikolle, enkä luonnollisesti enää siinä vaiheessa ehtinyt opetella kaikkea tarvittavaa. Myös kertaus unohtui kokonaan.
Motivaatio
Toisena keväänä mietin ennen kirjojen julkaisua, mikä minua motivoi lukuajalla. Tein itselleni listan asioista, joihin pystyin aina palata silloin, kun lukeminen tuntui vastenmieliseltä. Näitä oli kliseisesti mm.:
– Hyvä palkkaiset työt
– Opiskelijaelämä
– Haalarit
– Epäilijöille ”näyttäminen”, että minä pystyn pääsemään sisään oikikseen.
Itseä motivoivat asiat voivat olla kuinka pieniä tai suuria tahansa, kunhan ne auttavat jaksamaan lukuajalla. Minua auttoi myös muiden opiskelijoiden tai kavereiden opiskelijaelämän seuraaminen esim. somesta, jonka avulla pystyin kuvittelemaan itseni sisällä tiedekunnassa tulevana syksynä.
Lukeminen
Sisäänpääsykeväänä noudatin lukusuunnitelmaa, johon olin merkinnyt selkeästi, milloin tutustun aiheeseen, luen niin, että ymmärrän käsiteltävän asian, opettelen säännökset ulkoa sekä, milloin kertaan. Luin aina yhtä kirjaa kerrallaan sen mukaan, miten kirjoja käsiteltiin valmennuskurssilla. Aina opetuskertojen jälkeen osasin uuden kirjan ulkoa. Sisällytin viikkoihin myös päiviä, jolloin kertasin aiemmin opetellun kirjan sisältöä.
Tärkeää on kuitenkin miettiä, millainen lukusuunnitelma on juuri itselle sopiva. Monet esimerkiksi tykkäävät lukea kaikkia kirjoja saman aikaisesti. Tämän voi toteuttaa esim. niin, että aamupäivän lukee kirjaa 1 ja iltapäivällä jatkaa kirjasta 2. Tämä saattaa auttaa pitämään mielenkiinnon yllä lukiessa. Ulkoa opetteluun pitää kuitenkin muistaa varata aikaa noudatti sitten minkälaista lukusuunnitelmaa tahansa. Vaikka aineistotehtävien osuus valintakokeessa on noussut viime vuosina, on yhä kirjojen säännösten osaaminen lähes sanantarkasti tärkeää. Jokainen varmasti tietää jo tämän, mutta kertaus on opintojen äiti. Muista kerrata kaikkia opiskeltuja asioita useasti. Itse kertasin aamuisin edellisenä päivänä opiskeltua asiaa, lounaan jälkeen aamupäivällä opiskelemaani ja ennen lukemisen lopettamista kertasin vielä kertaalleen kaiken sinä päivänä opiskellun.
Tauot ovat myös äärimmäisen tärkeitä, jotta lukeminen pysyy tehokkaana. Noudatin joka päivä samanlaista rytmiä. Aloin lukemaan aina samaan aikaan aamulla, luin putkeen 50 minuuttia ja pidin 10 minuutin tauon, sekä tunnin lounastauon. Tässäkin kuitenkin tulee miettiä, millainen rytmi itselle on sopiva. Monet ovat kokeneet esimerkiksi pomodoro-tekniikan (25min tehokasta lukua ja 5min tauko) hyväksi. Lukuaikaan mahtuu myös vapaa päiviä, eikä siitä kannata stressata, jos jonain päivänä lukeminen ei syystä tai toisesta onnistu. Sisäänpääsykeväänäni pidin 2 kokonaista vapaa päivää ja 2 puolikasta.
Lukuajalla ei kannata verrata itseään muihin, sillä jokaisella on oma tapansa toimia sekä opiskella. Se tapa, mikä sopii toiselle ei välttämättä toimi omalla kohdalla. Jokaisen tulisi siis miettiä, mahdollisesti jo ennen kirjojen julkaisua, itselle sopivin päivärytmi ja opiskelutekniikka, sekä pysyä siinä vaikka kaverit tai tuntemattomat kirjastossa tekisivät eri tavalla.
Tsemppiä kaikille kevääseen ja pääsykoeurakkaan!
– Aino