Moikka kaikki oikeustieteelliseen pyrkivät!
Olen Rita, 20-vuotias ensimmäisen vuosikurssin opiskelija Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta. Hain viime keväänä 2019 ensimmäisen kerran oikikseen ja pääsin kuin pääsinkin omista ja muiden odotuksista huolimatta valintakokeella suoraan sisälle Helsinkiin.
SUORAAN LUKIOSTA HELSINGIN OIKIKSEEN
Aloitin lukemaan oikiksen valintakokeeseen oikeastaan heti vuoden kestäneen ylioppilaskirjoitusurakan jälkeen. Panostin ylioppilaskirjoituksiin hyvin paljon, sillä halusin menestyä ja olinkin tuon kyseisen kirjoitusrumban jälkeen melko loppu. Minulla oli kuitenkin kuluneen vuoden ajalta hyvä lukurytmi päällä ja motivaatio korkealla opiskelua sekä kokeissa menestymistä kohtaan. Oikiksen valintakokeeseen lukeminen olisi enää yksi viimeinen kuukauden mittainen rutistus tähän päälle. Jos olen jo selvinnyt vuoden pänttäämistä ja kovaa työtä, miksen vaihtaisi vaihdetta vielä astetta kovemmalle ja jaksaisi vielä tuon pienen hetken?
Pääsykokeisiin lukeminen suoraan ylioppilaskirjoitusten ja abivuoden jälkeen jakaa eriäviä mielipiteitä. Tiedän, että monet kokevat välivuoden olevan heille sopiva vaihtoehto rankan rutistuksen jälkeen, jolloin seuraavana vuonna akut ladattuna ja levänneenä on hyvä lähteä lukemaan valintakokeeseen. Itse koen, että yksi merkittävimmistä syistä omaan henkilökohtaiseen onnistumiseeni valintakokeessa heti ensimmäisellä kerralla oli juuri se, että jatkoin opiskelua sinnikkäästi heti ylioppilaskirjoitusten perään. Oma jaksaminen on mielestäni pitkälti asenteesta kiinni ja itseensä luottamalla pystyy mihin vaan – myös pääsemään oikikseen heti ensimmäisellä kerralla suoraan lukiosta.
LUKUPROSESSI – LAATU ENNEN MÄÄRÄÄ!
Lukuprosessi oikiksen valintakokeeseen erosi huomattavasti esimerkiksi ylioppilaskirjoituksiin lukemisesta asian ollessa täysin uutta ja vierasta. Hankala oikeustieteellinen teksti, uudet käsitteet ja ilmaukset sekä pykälien numeroinnit aiheuttivat päänvaivaa ja epätoivoa ensimmäisten päivien aikana, mutta lukeminen muuttui kuitenkin nopeasti päivä päivältä vaivattomaksi ja jopa mieluisaksi.
Tärkein vinkkini, jota varmasti myös valmennuskurssilla hoetaan toistamiseen on asioiden kertaaminen. Kertasin joka ilta päivän aikana opiskelemani asiat ja aloitin aina jokaisen lukupäivän kertaamalla vielä toistamiseen edellisenä päivänä opitut asiat. Kertaus todellakin on opintojen äiti ja koen, että sen myötä oppimiseni tehostui ja asiat todella jäivät mieleeni.
Toinen omaa oppimistani helpottava tekijä oli ehdottomasti asioiden ymmärtäminen ennen niiden ulkoa opettelua. Valmennuskursseilla ja oikikseen hakijoiden keskuudessa korostetaan aina sitä, että asiat täytyy osata valintakokeessa tarkasti ulkoa, mikä toki pitää paikkansa, mutta mielestäni erityisen tärkeää on hahmottaa, mistä asiassa todella oikein on kyse ennen kuin sitä alkaa tankkaamaan muistiinsa “hauki on kala”-tekniikalla. Itseäni auttoi asioiden ymmärtämisessä suurien ajatuskarttojen ja asioita yhdistävien muistiinpanojen laatiminen sekä niiden kertaaminen etenkin viimeisen lukuviikon aikana. Hain oikikseen yhdessä hyvän ystäväni kanssa, jonka kanssa keskustelimme opiskeltavista asioista. Hyvinkin usein toinen meistä oli ymmärtänyt jonkin asian eri tavalla kuin toinen, jolloin asioista puhuminen yhdessä tehosti ainakin minun oppimista ja asian syvempää ymmärtämistä sekä mahdollisti myös omien ajatusvirheiden korjaamisen.
Laatu ennen määrää! Tätä ei voi kuukauden lukuprosessin aikana korostaa tarpeeksi. Vaikka toinen opiskelija lukisi kellon ympäri, mutta toinen tehokkaasti vain esimerkiksi 7-8 tuntia, voivat he oppia aivan yhtä hyvin ja viimeksi mainittu jopa paremmin. Lue vain sen verran, minkä pystyt lukemaan tehokkaasti. Kun tuntuu, että mikään ei enää tartu päähän, pidä suosiolla tauko. Mielestäni on tärkeää, että ajatukset saa välillä täysin muualle pääsykoekirjoista esimerkiksi liikunnan tai ystävien näkemisen myötä. Muista levätä, liikkua ja syödä kunnolla. Sosiaalinen kanssakäyminen on tärkeää myös pääsykoeurakan aikana ja ainakin itselleni ystävät ja perhe olivat elintärkeä voimavara lukemisen aikana.
MIKSI PYKÄLÄN VALMENNUSKURSSILLE?
Valmennuskurssin käyminen oli yksi ratkaisevimmista tekijöistä, että todella pääsin ensimmäisellä hakukerralla sisälle. Tärkein valmennuskurssin hyöty on nimenomaan valintakokeessa edellytetyn vastaustekniikan oppiminen, jota ei valitettavasti opeteta oikeastaan missään muualla kuin valmennuskursseilla. Lisäksi koin, että valmennuskurssin myötä opiskelussani oli hyvä tasapaino itse pänttäämisen ja opetuksen välillä. Kaikki ovat oppijoina toki erilaisia, mutta mielestäni oli tärkeää saada esimerkiksi huomattavasti päänvaivaa tuottavan valtiosäännön kirjasta myös opettajan toteuttamaa lähiopetusta ja opiskeltavien asioiden avaamista. Myös Pykälän valmennuskurssilla tehdyt tehtävät ja niistä saatava palaute antoivat arvokasta käsitystä omasta osaamisesta ja myös siitä, millä alueella omaa osaamista tulisi vielä kehittää. Lisäksi Pänttää-sovellus ja valmennuskurssien nettisivuilla olevat videot mahdollistivat mielestäni mukavan tavan “rennompaan opiskeluun” ja asioiden kertaamiseen silloin, kun tuntui, etteivät omat voimat enää riittäneet kirjojen ulkoaopetteluun.
Lisäksi valmennuskurssilla saatava vertaistuki muista täysin samassa tilanteessa olevista oli minulle erityisen tärkeää. Monta kertaa tuli kieltämättä vuodatettua kyyneleitä esimerkiksi juuri valtiosäännön kirjan kohdalla, mutta kurssilla oli aina helpottavaa huomata, että asiat olivat muillekin aivan yhtä hankalia ja että olimme kaikki täysin samalla viivalla. Myös oma henkilökohtainen tuutori oli aivan uskomattoman iso apu lukuprosessista selviämiseen ja jaksamiseen juuri niinä hetkinä, kun itsestä tuntui, että tahtoisi vain heittää hanskat tiskiin ja yrittää ensi vuonna uudestaan.
PYKÄLÄN TOIMINTA – USKALLA LÄHTEÄ MUKAAN!
Ensimmäinen vuoteni Helsingin oikiksessa ja Pykälän toiminnassa alkaa olla muutamaa kuukautta vaille valmis ja en voisi olla tällä hetkellä onnellisempi. Yliopistoelämä on tuonut mukanaan niin paljon sellaista, mistä en osannut lukuaikana vielä edes unelmoida. Lähdin Helsingin yliopistoon sellaisesta asetelmasta, että tunsin ainoastaan yhden ihmisen entuudestaan. En ollut vielä koskaan aloittanut mitään koulua siten, etten tuntisi oikein ketään ja jännitin kovasti saisinko uusia ystäviä.
Tämä vuosi on kuitenkin ollut täysi unelmien täyttymys ja jopa enemmän. Olen saanut phuksivuoden aikana paljon uusia kontakteja sekä uuden ihanan kaveriporukan, josta on löytynyt aivan mahtavia ja hyvinkin läheiseksi muodostuneita ystäviä. Olen myös kerännyt useita unohtumattomia muistoja Pykälän viikottaisista tapahtumista, joissa käymiseen emme ole vieläkään kyllästynyt. Mieleenpainuvimpina esimerkkeinä mainittakoon phuksivuodeltamme muun muassa orientaatioviikon punssikahvit, mökkireissu Kiljavalle, ensimmäiset phuksisitsit, Sonniaiset, pikkujoulut ja listaa voisi jatkaa vielä kuinka pitkään.
Lähdin myös mukaan Yleisvaliokuntaan vuodelle 2020 suoraan sanottuna pakon alla, mutta olen sanoinkuvaamattoman onnellinen, että minut laitettiin tähän pestiin. Valiokuntatoiminta on jo näiden muutamien kuukausien ajan ollut ihan huippua; olen tavannut upeita uusia ihmisiä, luonut tiiviimpiä ystävyyssuhteita, kerännyt vaikka mitä muistoja ja päässyt vaikuttamaan Pykälän toimintaan sekä tapahtumiin. Toimikoon viimeistään Pykälän riehakas opiskelijaelämä, ikimuistoiset hetket valiokunnissa sekä talvella vihdoin saatavat bolognanpunaiset haalarit motivaation lähteenä rutistaa rankka lukuprosessi loppuun niinä hetkinä, kun tekisi mieli luovuttaa.
LOPUKSI – LUOTA ITSEESI!
Avain valintakokeessa menestymiseen on mielestäni oma motivaatio ja itseensä luottaminen. Muistuta itseäsi joka päivä ja jatkuvasti, miksi juuri sinä luet tähän valintakokeeseen ja haluat sisään oikikseen. Luota itseesi ja omaan osaamiseesi, äläkä vertaa itseäsi muihin. Jokainen meistä on erilainen oppija ja opiskelee itselleen sopivalla tavalla. Minusta tuntuu, että edelleen yleinen ajatus oikikseen hakemisesta on se, että ensimmäisellä kerralla ei ole mahdollista päästä sisään. Jos kuitenkin luottaa itseensä, pitää oman motivaation korkealla ja jaksaa tsempata loppuun asti, kaikki on mahdollista. Niin myös sisäänpääsy ensimmäisellä kerralla.
Maailman isoimmat tsempit ja jaksamiset kaikille, jotka hakevat tänä keväänä oikikseen. Muistuta itseäsi, että yksi kuukausi täysillä lukemista on erittäin lyhyt aika elämästäsi, jonka jälkeen sinua odottavat mahtavat opiskeluvuodet sekä elämänmittainen unelma-ammatti. Vain kuukausi työtä – juuri sinä pystyt kyllä siihen!
Nähdään ensi vuonna tiedekunnassa ja punssikahveilla!
– Rita Karjalainen