Miksi itsensä likoon laittaminen kannattaa?
Kuvittele huone, jossa on sulle ainakin 20 uutta kasvoa. Jännität valmiiksi niin monen uuden ihmisen tapaamista. Olet kuitenkin myös kokonaan uudessa maassa, missä et ole koskaan aikaisemmin edes käynyt. Huomaat, että ympärilläsi kaikki tuntuvat puhuvan sujuvaa englantia ja alat epäröimään. Oliko tämä oikeasti hyvä päätös ja mitä minä teen täällä? Olet ymmälläsi ja pyörität ajatuksia päässäsi. Seuraavaksi on kaikkien vuoro esitellä itsensä. Kuulet varmaan ensimmäistä kertaa elämässäsi tarinoita opiskelijoista, jotka ovat jo ehtineet asua yli kolmessa eri maassa, ja palavat itsevarmuutta ja alat miettiä yhä enemmän, että mitä minä teen täällä. Tulee oma vuorosi ja yrität sanoa edes jotain suustasi, äännät väärin ja mietit ettei saakohan kukaan edes selvää.
Parin vuoden päästä istut kavereidesi kanssa illallisella ja palaatte ensimmäisiin viikkoihin. Ystäväsi sanovat lämmöllä, että aluksi tuskin ymmärsivät, mitä yritin puhua koska aksenttisi oli niin vahva. Tässä vaiheessa olet kuitenkin jo kokenut pari aivan mahtavaa ja kokemusrikasta vuotta ja olet myös huomannut, kuinka paljon kielitaitosi oli kehittynyt ja nauratte yhdessä ystäviesi kanssa.
Olen Lotta nyt notaarin loppuvaiheessa oleva oikkari täältä Helsingissä. Ehdin opiskella kolme vuotta ulkomailla ennen Helsingin opintojeni jatkamista. Mitä kuvauksellani haluan viestiä, on se, että ainakin oman kokemukseni pohjalta etenkin pääsykoekeväänä astut monen sellaisen asian eteen, jossa huomaat olevasi epämukavuusalueella. Mitä enemmän olen kuitenkin jatkanut eteenpäin ja haastanut epämukavuuksia, sitä palkitsevampaa se on ollut joka kerta. En vaihtaisi ulkomailla opiskelua mihinkään, mutta en myöskään oikispaikkaani Suomessa. Vaikka se ei ollut se tavallinen tie, on se ollut mitä antoisin juuri siksi, että ympäristö on pakottanut jatkuvasti miettimään asioita uusista perspektiiveistä ja haastamaan itseä, enkä olisi osannut kuvitellakaan mitä kaikkea olen päässyt kokemaan sen ansiosta. Joka tapauksessa opiskeluaajat ovat olleet mitä ikimuistoisimpia, ja juuri se unelmien täyttyminen on tehnyt niistä ikimuistoisia.
Unelmien puheeksi ja tavoitteiden tullessa ihmisillä mieleen helposti se helpoin. Lukioajoilta urheilin ja ajattelin usein, että eräs ylppäreistä ei kiinni vaadi pääsykokeista. En saanut motivoitua itseäni esimerkiksi pitkän matikan pänttäämiseen ja valmistuin kolmeen ja puoleen vuoteen. Ehdin lukio ja pääsykokeiden välissä melkein vuoden tehdä töitä ja olin hyvin epävarma jatkosta. Vihdoin tuli sen pääsykoekevään aika. Muistan kuulleeni monelta muulta heidän pääsykoeajoistaan ja hakukokemuksistaan. Aloin miettiä, että tuleeko tästä mitään. En ollut opiskellut vuoteen mitään enkä ollut kunnolla yrittänyt edes ylppäreissä. Kaiken lisäksi oli koronakevät 2020 eikä varmuutta melkein mistään. Onnekseni kuulin Pykälän valmennuskursseista ja aloin urakkaan monivalintatehtävä, joka on edelleen vaikein monivalinta, mitä olen tähän mennessä koskaan tehnyt. Muistan edelleen sen jälkeisen kesäisen hetken kokeiden jälkeen Suomenojalla parkkipaikalla, kun kaverini oli laittanut viestiä, että pääsitkö kouluun. Hätkähdin, että mitä ovatko tulokset muka jo tulleet. Avasin valintasivun isolla jännityksellä ja en ollut uskoa, paikka Helsingissä oli avautunut.
Tämän jälkeen päädyin lähtemään ulkomaille, koska olin haaveillut siitä pitkään. Lähes päivittäin koin tilanteita, joissa tunsin itseni tyhmäksi ja epävarmaksi mutta vähitellen aloin tottua siihen. Kaikista voittavin fiilis oli epävarmuuden voittaminen ja energian suuntaaminen johonkin isoon. Se, että sekä pääsykokekeväässä että ulkomailla opiskelun eteen joutuu antamaan kaikkensa, on tehnyt kokemuksista niin ikimuistoisia ja opettavaisia.
SÄ pystyt siihen ja sä uskot, että sä pystyt siihen. Sun tie siihen missä oot nyt on just sun lainen eikä sen tarvitsekaan olla mitään muuta. Kun uskallat vaan uskoa siihen ja yrität ihan täysillä vaikka tuntuisi siltä, että ei tästä tule mitään, saat kaikista eniten irti. Se on paras kokemus niin hyvässä kuin pahassa, joka kantaa pitkälle myös sisäänpääsyn jälkeen. Muistan lopuksi myös valmennuskurssituutorini toistaman sloganin pääsykoekeväänä, joka on lainattu the one and only Harvey Specteriltä, it’s going to happen because I’m going to make it happen.
