Sarjan kolmannessa osassa ääneen pääsee Lassi, joka kertoo hakukokemuksestaan useamman välivuoden jälkeen.
Pääsykoekevät on ainutlaatuinen ja samalla rankka kokemus. Vaikka tiedostin tämän asian etukäteen, ei se helpottanut urakkaa millään tavalla. Itselläni oli kolmen vuoden tauko lukio-opintojen jälkeen ennen pääsykokeita. Tänä aikana olin töissä Helsingin hovioikeudessa tekemässä lainkäyttösihteerin työtehtäviä. Juurikin tässä työpaikassa minulle tuli innostus hakea oikeustieteelliseen opiskelemaan ja sain myös valtavasti tukea päätökselleni työkavereilta. Edellisestä pänttäämisestä ja varsinaisesta opiskelusta oli siis vierähtänyt jo tovi. En myöskään ollut lukiossa ikinä kova pänttäämään mihinkään kokeisiin vaan luotin siihen osaamiseen mitä sain oppitunneilla. Keväällä päätin kuitenkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa varsinaisen lukemisen pääsykokeisiin. Koska tiedostin oppivani parhaiten jonkun opetuksessa niin minulle oli itsestään selvää, että olin menossa valmennuskurssille. Olin kuullut paljon hyvää Pykälän valmennuskursseista ja pääsin tämän myös itse todistamaan kevään aikana. En myöskään antanut työkokemukseni vaikuttaa lukemiseeni vaan luin kuin en olisi ikinä mitään aiheeseen viittaavaa nähnytkään. Työkokemus kuitenkin helpotti etenkin lakikielen ymmärtämistä.
Kun kirjat sitten viimein ilmestyivät, en oikein tiennyt mistä aloittaa. Muutenkin lukemisen suhteen oli sellainen olo, että olin hieman hukassa sen suhteen, että paljonko ylipäätään pitäisi lukea ja miten. Päätin aloittaa lukemisen lukemalla jokaisen kirjan kerran läpi tekemättä niihin mitään merkintöjä ja näin saada yleiskäsitys aiheesta. Pysyin tässä suunnitelmassa, vaikkakin yksi kirja oli aluksi täydellistä hepreaa. Tämän lisäksi luin oppitunnilla käsiteltävän alueen kirjasta ennen sitä ja kertasin alueen tunnin jälkeen. Vasta kun olin lukenut kaikki kerran läpi, aloin tekemään alleviivauksia ja muita merkintöjä kirjoihini. Kaiken muun lisäksi aloin stressaamaan sitä, että osaanko alleviivata olennaisia asioita kirjasta, kun alleviivaukset erosivat muiden tekemistä alleviivauksista joissakin kohdissa.
Parin viikon lukemisen jälkeen keskustelimme valmennuskurssilla olevien kavereiden kanssa oppimisestamme ja yksi kavereistamme puhui kuinka hän osasi jo yhden kirjan lakipykälät suurimmilta osin ulkoa. Itse en ollut edes alkanut ajattelemaan vielä ulkoa opettelua. Hänellä oli useamman vuoden kokemus pääsykokeisiin lukemisesta ja ajattelin siinä vaiheessa, ettei minulla ole mitään mahdollisuuksia päästä sisään, koska selvästikin otteeni lukemiseen oli väärä. Yritin karistaa nämä ajatukset pois mielestäni mahdollisimman nopeasti ja jatkoin omalla tahdillani. Keskityin sisällön osaamiseen suurimman osan ajasta ja vasta lukuajan loppupuolella aloin opettelemaan pykäliä ulkoa. Kavereiden mielestä olin koko lukuajan tyyni enkä antanut stressin näkyä ulospäin. Todellisuudessa minulle kyllä meinasi muutaman kerran tulla kunnon itku-potku-raivari-break downeja joidenkin yksinkertaistenkin asioiden kohdalla. Päätin lukemiseni siltä päivältä yleensä siihen. Lukupäiväni olivat suunnilleen 10 tuntisia, aloitin kymmenen aikaan ja lopetin kirjaston sulkeutuessa kahdeksalta. Koko aikana pidin muistaakseni yhden kokonaan vapaan päivän, mutta useita puolikkaita vapaapäiviä siten, että olin käynyt valmennuskurssilla, mutten sitten tehnyt muuta. Näin kavereita ja tein muitakin normaaleja askareita lukuajalla, vaikkakaan en välttämättä niin usein.
Koepäivän aamuna minulla ei todellakaan ollut varma olo kirjojen sisällöstä, mutta olin päättänyt, etten lue enää samana aamuna. Pari yksittäistä asiaa, todennäköisesti lakipykäliä, vilkaisin kirjoista ennen koetta, mutta en muuta. Koetilaisuus oli jännittävä ja minun stressaamiseni keskittyi sellaisiin asioihin, että eihän minulla nyt ole taskuissa mitään tai että mitä nyt, jos molemmat lyijytäytekynäni hajoisivat kesken kokeen. Olin aiemmin päättänyt myös sen, että luen tehtävät rauhassa, pidän kokeessa taukoja. Luin ensin kaikki tehtävät läpi ja tämän jälkeen heti pidin tauon ja katselin koesalissa leviävää ahdinkoa. En antanut tämän haitata minua vaan aloin puurtamaan tehtäviä. Pidin jokaisen tehtävän jälkeen pienen tauon ja katselin ympärilleni. Lisää puhtia puurtamiseen toi se, että kun ensimmäinen mahdollisuus poistua koesalista tuli niin melkein puolet kokelaista lähti ja luopui kokeen tekemisestä. Huomasin, että en ole ainakaan niin huonossa jamassa. Monivalinnoissa kävin jokaisen kohdan yksittäin läpi ja suljin pois varmasti väärät vaihtoehdot ja mikäli en ollut varma jäljelle jäävistä vaihtoehdoista palasin tehtävään myöhemmin. Oikeustapauskysymyksissä ympyröin ja alleviivasin tehtävänannosta aluksi merkittäviltä tuntuvia asioita ja sitten luonnostelin vastaukseni konseptille (ja teen tätä edelleen) ennen varsinaisen vastauksen kirjoittamista. Kannattaa pitää mielessä, että tehtävänannoissa saattaa olla ja varmasti onkin hämäystä. En minäkään sitten muistanut täysin ulkoa yhden rikoslain pykälän sisältöä kokeessa, mutta sisältö ja merkitys tuli ilmi vastauksestani ja tehtävästä tuli 9 pistettä. Täydellistä ulkoa osaamista ei siis vaadittu. Muistakin tehtävistä tuli sen verran pisteitä, että paikka tiedekunnassa aukeni ensimmäisellä yrittämällä.
Koostetusti vinkkeinä voin sanoa, että muistaa pitää taukoja ja vapaapäiviä, käydä lukukaverin ja ei-lukukaverin kanssa kahvilla urakan aikana, lukea ei saa kukonlaulusta auringonlaskuun ja tärkein on se, että muistaa hengittää. Mikäli ovet eivät avaudu ensimmäisellä yrittämällä niin sillä ei ole merkitystä. Monilla hovioikeudenkin tuomareilla opiskelupaikka tuli vasta kolmannella kerralla.
Lassi Ejanti