Pääsykoekertomusten toisessa osassa avustava kurssipäällikkö Ella kertoo omasta hakukeväästään ja töiden tekemisestä lukemisen ohessa.
Hain viime vuonna toista kertaa oikikseen. Ensimmäisen hakukerran virheet olivat kirkkaana mielessä ja työskenneltyäni koko välivuoteni hampurilaisravintolassa, motivaatiota tehdä jotain muuta oli paljon. Ensimmäisen kerran hain suoraan lukiosta. En päässyt Pykälän kurssille, siihen aikaan kun kursseille piti vielä jonottaa yön yli toimiston oven takana, ja satuin juuri silloin olemaan poissa kaupungista. Kolmen lukiovuoden jälkeen en oikein jaksanut lukea ylioppilaskirjoituksiin, ja perustelin laiskuuttani sillä, että valintakoepisteillä on kuitenkin enemmän merkitystä. Kirjojen ilmestyttyä minulla ei siis ollut minkäänlaista lukurutiinia. En myöskään oikein missään vaiheessa opetellut kirjoja ulkoa, ja viestintäoikeuden kirjasta muistin tuskin mitään koepäivän koittaessa. Jäin kuitenkin vain muutaman pisteen päähän ja sain lähes täydet pisteet monivalinnoista, joten en lannistunut, vaikka en päässytkään sisään.
Toisen hakukevään koittaessa olin ilmoittautunut Pykälän pienryhmäkurssille. Toinen suuri muutos edelliseen kevääseen oli, että olin muuttanut omilleni. Tämä luonnollisesti tarkoitti, että minun oli käytävä töissä, jotta saisin vuokran maksettua, ja muutenkin elätettyä itseni. Kesälomani alkoi onneksi viikkoa ennen valintakoetta, jolloin sain vielä viimeiseen loppukiriin lisäaikaa.
Töissä käyminen valintakokeisiin lukiessa ei välttämättä ollut optimaalisin vaihtoehto, mutta kyllä siitä mielestäni hyviäkin puolia löytyy. Tein töitä 2-3, noin 9 tunnin vuoroa viikossa. Mielestäni oli itseasiassa jopa ihan mukavaa päästä töihin, kun kerta kaikkiaan ei voinut lukea, ja sai päästää aivot lepäämään hampurilaisten paiston parissa ja työkavereiden kanssa kuulumisia vaihtaessa. Toki hampurilaisravintolassa työskentely ei mitään varsinasta herkkua ole, etenkään pidemmän päälle, ja sainkin töissä käynnistä entistä enemmän motivaatiota lukea. En tosiaankaan halunnut viettää enää kolmatta vuotta rasvanhajuisena ja asiakkaiden pilkattavana.
Töiden takia en myöskään päässyt muutamalle valmennuskurssin opetuskerralle, ja taisinkin olla ainoastaan yhdellä eurooppaoikeuden oppitunnilla. Tästä on jo hiukan vaikeampi kaivaa hyviä puolia. Uskon kuitenkin, että olin tehokkaampi kotona lukiessani, kun tiesin, että jään muuten jälkeen muista kurssilaisista. Toki, jos olisin ollut kurssilla, ei kotona olisi tarvinnut niin paljon keskittyä asioiden oppimiseen, vaan aikaa olisi jäänyt enemmän esimerkiksi ulkoa opetteluun
Itse en suosittelisi töiden tekemistä luku-urakan ohella, etenkin lukuajan lyhentyessä entisestään. Itsekin olen kuitenkin elävä esimerkki siitä, että sisään on mahdollista päästä, vaikka muutaman vuoron tekis
ikin. Olen tosin myös huomannut, että olen itse tehokkaimmillani, kun on vähän liikaa tekemistä. Tällöin tehtävien aikatauluttaminen on erittäin tärkeää, samoin kuin lukusuunnitelman ylläpito ja päivittäminen. Tekemistä ei kuitenkaan saa olla liikaa, sillä silloin valtava työmäärä lähinnä lannistaa. Kannattaa siis pitää mielessä, kuten kaikessa muussakin valintakokeeseen liittyvässä, että jokainen on erilainen ja kaikille sopii erilaiset tyylit ja tavat oppia. Vinkkini kokeeseen valmistautuvalle onkin tuntea itsensä.
Tsemppiä kevääseen ja nähdään pian kursseilla!
Ella Hirvenkari