Kevään kurssien alkamisen kunniaksi Linda kertoo omasta pääsykoekeväästään ja vinkkejä kokeeseen valmistautuvalle.
Luin pääsykokeisiin kahtena keväänä, ennen kuin Porthanian ovet aukesivat vuonna 2016. Oikeustieteellinen oli ollut itselläni ajatuksissa jo lukiosta lähtien ja ennen ensimmäistä hakukertaani olin kertaalleen ostanut Helsingin pääsykoekirjat ja lukenut muuta oikeuskirjallisuutta pohjalle.
Ensimmäisellä hakukerralla luin pääsykoekirjoja töiden ohessa osallistumatta lainkaan valmennuskurssille. Seuraavan kevään pyhitin täysin tavoitteelle opiskelupaikan nappaamisesta. Otin oman tekemisen tueksi Pykälän Etäkurssin ja tein selkeän lukusuunnitelman – jota tosin tulin muuttamaan kevään aikana vielä useaan otteeseen.
Koska ensimmäisenä keväänä käytettävissäni oli huomattavasti vähemmän aikaa kuin seuraavana, en pidä näiden hakukertojen vertailua kovin tarkoituksenmukaisena. Kerron seuraavaksi muutamista seikoista, joiden uskon olleen merkityksellisiä toisen hakukevään menestyksessä.
Suunnitelma. Kun pääsykoekirjojen sivumäärä oli selvillä, tein itselleni lukusuunnitelman, jonka yhdeksi tärkeimmistä tehtävistä kevään aikana osoittautui työmäärän rajaaminen päivää kohden. Luin päivässä enintään 60 sivua, sillä pidin oppimista ja ymmärtämistä tärkeämpänä kuin mitään. Pääsykokeessa ei auta se, että on ”opiskellut” koko kevään 14 tuntia päivässä toistasataa sivua per päivä, jos ei kuitenkaan ole sisäistänyt lukemaansa. Kun työmäärä on rajattu, aikaa jää myös unelle ja liikunnalle.
Opiskelutekniikka. Jokainen oppii omalla tavallaan, joten tähän en voi oikein antaa muuta neuvoa kuin että yritä löytää itsellesi omin tekniikka. Kirjat saatuani käytin itse ensimmäisen päivän vain selailuun ja sisällysluetteloiden tarkasteluun. Silloinkin kun luin kirjoja läpi, katsoin aina aamuisin tai iltaisin viimeksi lukemani alueen kohdan sisällysluettelosta ja yritin otsikoiden ja alaotsikoiden avulla muistaa kirjassa mainittuja asioita. Kokonaisuuden hahmottaminen on tärkeää ja tässä koin sisällysluettelon silmäilyn ja kirjojen läpi selaamisen/pikalukemisen loistavaksi keinoksi. Lukiessa kirjoitin muistiinpanoja, joita käytin kertaamiseen ja loppuvaiheessa tärppien ulkoa opetteluun. Vaikeimmista asioista kirjoitin lyhyitä esseitä siten, että kirjoitin paperille otsikon ja pyrin vastaamaan siihen ulkomuistista mahdollisimman kattavasti. Tämän jälkeen tarkistin kirjoitukseni kyseisen pääsykoekirjan avulla ja täydensin esseetä tarvittaessa. Lisäksi tärkeimmät ja vaikeimmat asiat kirjoitin post-it-lapuille, joilla vuorasin työpöytäni ympäristön. Pääsykokeen lähestyessä aloin myös puhua itsekseni ääneen ja hyödynsin poikaystävääni sounding boardina ajatuksilleni. Kaiken kaikkiaan koin vaihtelun tärkeäksi kevään aikana; itselleni ei olisi sopinut pelkkä kirjojen läpi lukeminen uudestaan ja uudestaan.
Lepo (ja liikunta). Tämän merkitystä ei voi painottaa liikaa. Väsyneenä ei opi eikä muista mitään. Lepo menee tiettyyn pisteeseen asti myös lukusuunnitelman edelle; vaikka sivuja olisi vielä jäljellä mutta silmät luppaa ja on käyttänyt kahden sivun lukemiseen puoli tuntia ilman, että asia vieläkään tuntuisi olevan ymmärretty, pitää mennä nukkumaan (päivä- tai yöunille) tai ulkoilemaan. Tauon jälkeen jaksaa taas paremmalla energialla ja asiat aukeavat uudella tavalla. Vaikka lukusuunnitelma voi joustaa levon tieltä, tulee aikatauluttamisessa kuitenkin lähtökohtana pitää sitä, että suunnitelmassa on aikaa levolle. Itse pidin viikossa vähintään yhden päivän (lähes) täysin vapaana pääsykoekirjoista. Lukusuunnitelmaa ei siis pidä tehdä niin, että tarkoituksella vedetään tukka putkella niin pitkään, kunnes lukusuunnitelmassa ei jaksamisen puolesta enää ole mahdollista pysyä.
Learn – don’t study. Syö riittävästi ja hyvin. Anna jokaisena lukupäivänä kaikkesi ja käytä muu aika palautumiseen. Nuku (erityisesti) ennen pääsykoetta hyvät yöunet. Muista, että sä olet hyvä ja pystyt tähän.
Linda Sydänmaanlakka