Valmistuttuani ammattikorkeasta muutin Vantaalle ja takaraivossa painoi ajatus siitä, haenko markkinoinnin töitä vai lähdenkö tavoittelemaan unelma-ammattiani oikikseen. Pitkään ei tarvinnut ajatusta pyöritellä, kun jo tulin siihen tulokseen, että katuisin loppu elämäni, jos en edes yritä jälkimmäistä vaihtoehtoa. Aikanaan abina ajatus koko keväästä kirjojen kanssa tuntui liian työläältä ja muut asiat elämässäni tuntuivat paljon tärkeämmiltä sillä hetkellä. Kuitenkin olin nyt varma, että olisin valmis tekemään kaiken sen työn, mitä sisäänpääsy vaatisi. Ajatus oikiksesta oli koko syksyn ja talven minulla jatkuvasti ajatuksissa enkä ollut kokenut niin suurta motivaatiota mitään muuta asiaa kohtaan aiemmin.
Tein paljon suunnitelmia kevättä varten, sovin töistä lukulomaa ja ahmin kaiken tiedon, mitä hakemiseen liittyen oli kirjoitettu. Tiesin, ettei keväästä tulisi helppo, mutta aloin jo hyvissä ajoin psyykkaamaan itseäni tulevaa pänttäämistä varten ja luin todella paljon eri oikeudenaloja käsitteleviä kirjoja sekä vanhoja valintakoe kirjoja. Lisäksi löysin kirjan ”Memo extra -vinkkejä opiskeluun”, jossa muistiguru Oddbjörn By esitteli keinoja oppia asioita matkareittitekniikalla ulkoa. Opettelin tekniikan hyvin, jotta sen käyttö sujuisi rutiinilla kirjojen ilmestyttyä.
Kun kirjat julkaistiin, rupesin tekemään todella pitkää päivää jo heti alusta alkaen. Matkareittitekniikka oli julmetun hidas ja työläs, mutta sen avulla muistin kaiken lähes sanasta sanaan. Olin parhaiden joukossa valmennuskurssini kokeissa ja itsevarmuuteni kasvoi. Tunsin koko kevään, että olin muita edellä ja että sisäänpääsy ei jäisi minun osaamisestani kiinni. Satunnaisesti itkin kirjojen ääressä syöden jäätelöä, mutta puhelu äidille tai kaverille auttoi jaksamaan.
Luin ensimmäiset kolme viikkoa yksi kirja viikkoa kohden ja noin 30 sivun alueen kahdessa päivässä. Ensimmäisenä päivänä 30 sivun osiosta kävin valmennuskurssilla alueen läpi opettajan johdolla ja sen illan käytin aiheeseen tutustumiseen sekä pyrin ymmärtämään kokonaisuudet. Seuraavana päivänä pänttäsin tuon alueen säännöt ulkomuistiin. Velvoiteoikeuden kohdalla jouduin kuitenkin muuttamaan suunnitelmaani, sillä kirja oli täynnä pitkiä säännöksiä, joten ulkolukuun ei riittänyt yksi päivä. Kyseessä oli kolmas viikko, joten tahti ja stressi alkoivat painaa ja päätin ottaa jokaiselle päivälle 15 sivun alueen, jonka opettelisin ulkoa. Tämä rytmin muutos helpotti kummasti, sillä pänttäys oli huomattavasti kuluttavampaa, kuin pelkkä kokonaisuuksien hahmottaminen. Loppu kirinä kertasin aluksi yhden kirjan päivässä ja sen jälkeen yhden kirjan puolikkaana päivänä. Lopulta kertasin puoli päivää kaikkia kolmea kirjaa ja viimeisenä iltana luin vielä kirjat kerran läpi.
En pitänyt yhtään vapaata päivää, sillä en olisi stressiltäni osannut olla pois kirjojen luota. Iltaisin saatoin katsoa Temptation islandin tai Selviytyjät, jotka olivat täydellistä ”aivot narikkaan” hömppää lukemisen vastapainoksi. Lisäksi soitin usein äidille, millä sain purettua stressiäni ja äiti osasikin sanoa aina ne oikeat sanat, kun oma usko oli koetuksella. Lisäksi lähetimme uskomattoman määrän ääniviestejä ystäväni Helmin kanssa, joka myös haki oikikseen. Ystävän tuki ja tsemppi auttoivat jaksamaan sekä saimme toisillemme purettua omia huolia ja murheita lukuprosessista. Yritin myös opettaa Helmille pro rata eläke-etuuksien laskemista, mutta se oli ennemminkin ”sokea ohjaa sokeaa” tilanne, mutta siitä huolimatta saimme ainakin käsiteltyä kirjojen vaikeimpia asioita yhdessä. Kevään edetessä myös tärpitimme toisiamme kirjoista tekemistämme huomioista ja mietimme paljon skenaarioita, joissa sääntöjä olisi voitu testata. Kuitenkin olisi ehkä ollut järkevää olla ylianalysoimatta kirjoja, mihin varsinkin viimeisellä viikolla syyllistyimme hyvin useasti.
Koepäivänä olin aivan ylivirittyneessä tilassa. Kotona kävelin vain ympyrää ja meikkasin sekä yritin mantrana toistella itselleni, että kaikki on hyvin. Koetilaisuudessa olin puhtaasti paniikissa. Kun käänsin kysymykset eteeni kokeen alettua olin aivan shokissa: osasin vastata kolmessa ensimmäisessä monivalinnassa kaikkiin kohtiin ja olin aivan varma, että ne menivät oikein. Rupesin stressaamaan siitä, että luulenko vain tietäväni vastauksen ja menen johonkin kokeen laatijan lankaan. Neljäs tehtävä sai palan kurkkuuni, sillä aineisto oli kirjojen ulkopuolelta ja minun sen hetkiseen mielientilaan aivan kohtuuttoman vaikea. Meinasin panikoitua kun osasin vastata vain neljään kohtaan ja ajattelin, että kahdeksan on perinteisesti ollut turvallinen raja, jotta monivalinnoista selviää jatkoon. Päädyin arvailemaan, vaikka siitä oli nimenomaisesti varoitettu. Otin nelosesta muutamia miinuksia ja sain siitä kolme pistettä. Onnekseni muut kolme tehtävää olivat menneet kaikki oikein, joten yksi totaalisen epäonnistunut tehtävä ei pilannut suoritustani.
Lisäksi kulutin siihen tehtävään kaiken ylimääräisen aikani, jota olin saanut kolmesta ensimmäisestä monivalinnasta. Onnekseni päädyin jatkamaan koetta, kun tulin siihen tulokseen, että aika alkoi huveta liiaksi. Muista tehtävistä muistan vain paniikissa kirjoittaneeni sääntöjä ja tajuten sen jälkeen, että asia, jonka olen selostanut tehtävän a-kohdassa oli vastaus tehtävän b-kohtaan. Kirjoitin myös asioita, jotka oli nimenomaan rajattu tehtävän ulkopuolelle. Onneksi näistä ohi aiheen kirjoitetuista ei tule miinuspisteitä, joten sain kuitenkin erittäin hyvän pistesaaliin myös kokeen toisesta osiosta. Pääsin sisään 68 pisteellä kirkkaasti, mutta rauhallisella tehtävänannon lukemisella olisin varmasti säästänyt rutkasti aikaa ja vaivaa. Paniikista huolimatta säännöt tulivat niin hyvin ulkoa ja matkareittitekniikkani avulla muistin jokaisen säännöskokonaisuuden tärkeimmät pointit vaivatta, joten juuri mitään olennaista ei jäänyt kokeen esseissä mainitsematta.
Elämäni paras päivä oli se, kun sain tulokset. Olin töissä McDonald’sissa ja kaikki työkaverit jännittivät tuloksia kanssani. Helmi laittoi minulle jossain vaiheessa viestin, että on päässyt sisälle, joten minä raivokirjauduin opintopolkuun ja tuijotin varmaan ikuisuuden sivua yrittäen sisäistää, mitä siinä lukee. Olin päässyt sisälle Helsinkiin ja parasta oli soittaa perhe ja läheiset läpi.
Minusta tärkeimmät asiat, miksi pääsin sisälle olivat matkareittitekniikka, luja motivaatio, läheisten tuki ja pitkät päivät alusta alkaen. Lisäksi olin psyykannyt itseäni läpi syksyn ja tehnyt tarkat suunnitelmat. Koska hain ensimmäistä kertaa, minulle valmennuskurssi oli myös erityisen tärkeä, sillä pystyin kysymään kirjojen epäselvistä kohdista opettajalta ja sain rutkasti ”aloittelijan virheitä” karsittua pois kurssin kokeiden ja tehtävien avulla. Pelkäsin urakassa myös sitä, että koska en ollut ensikertalainen ja en saanut ylioppilaskirjoituksista loistavia arvosanoja, että mahdollisuuteni oli melko heikot. Toivon, että joku olisi painottanut minulle, ettei siitä tulisi ottaa paineita, vaan tulisi vain luottaa omaan tekemiseen.
Olen viihtynyt Pykälässä erittäin hyvin. Olen saanut paljon ystäviä ja unohtumattomia kokemuksia. Minusta parasta on ollut monet opiskelijariennot ja se, että pääsen unelma-ammattiini, joten kaikki se työ ehdottomasti kannatti. Jos mietit sitä, että lähdetkö yrittämään, voin vakuuttaa, että tämä on sen vaivan arvoista ja tämä on myös asia, joka olisi ainakin minua jäänyt vaivaamaan, mikäli en olisi edes yrittänyt.
Tsemppiä ihan kauheasti keväälle, se menee yllättävän nopeasti ohi!
-Susanna