Moikka!
Olen Julia ja opiskelen kolmatta vuotta Helsingin oikeustieteellisessä. Olen ollut myös kolmena keväänä järkkäämässä valmennuskursseja ja parasta kursseilla onkin se, että opiskelijat auttavat tulevia oikkareita saavuttamaan unelmansa. Ajattelinkin nyt jakaa hieman omia kokemuksiani oikeustieteelliseen hakemisesta ja siitä, minkä koin vaikeana ja, minkä helppona.
Molemmilla hakukerroillani vuonna 2018 ja 2019 minulla oli edessäni vaikeita päätöksiä. Olin päättänyt osallistuvani valmennuskurssille, mutta mikä kursseista sopisi minulle? Missä pystyisin opiskelemaan parhaiten ja mikä olisi lukutekniikkani? Pohdittuani näitä kysymyksiä vuonna 2018, päädyin ottamaan vastaustekniikan opetusta avaavan kurssin ja Pykälän etäkurssin. Hyvin itsenäisenä ja omatoimisena oppijana tunnistin itsestäni sen, että etäkurssi sopisi omiin tarpeisiini parhaiten, sillä näin minun ei tarvitsisi lähteä kotoa mihinkään, vaan videoiden katsominen ja kaikki opiskelu ylipäätään onnistuisi kotoa käsin. Vuonna 2019 päädyin samaan ratkaisuun ja tie tiedekuntaan vihdoin avautui ensimmäisen yrityksen jäädessä pisteestä kiinni.
Mikä oli helppoa?
Olen luonteeltani suunnittelija. Ennen kirjojen alkua suunnittelin sen, moneltako alan lukemaan, missä luen ja mikä on lukutekniikkani. Ostin valmiiksi värikkäät vihkot, tussit ja kartongit mindmappeja varten, sillä olen visuaalinen oppija. Sovin perheeni kanssa, että minua ei saa häiritä kello 9 ja kello 18 välillä, joka kävi helposti heidän ollessa töissä, koulussa ja harrastuksissa. Suunnittelin mitä sarjaa katson vapaa-ajalla piristyksenä rankan lukupäivän jälkeen ja mitä kivaa pientä tekemistä voin tehdä kavereiden kanssa illalla lukupäivän jälkeen.
Lukutekniikan suunnittelu vei ensimmäisellä kerralla hieman aikaa, mutta toisella hakukerralla adoptoin käyttöön saman lukutekniikan, joka oli osoittautunut tehokkaaksi. Ainoa asia, mitä muutin toisella hakukerralla oli se, että sen sijaan, että luin alkuun kolme päivää (1 päivä per kirja) kirjoja läpi, luin kaikki kirjat kerran läpi yhden päivän aikana toisella hakukerralla. Lukusuunnitelmani oli karkeasti seuraava:
- Lukukierros: Luin kaikki kirjat yhden päivän aikana tietyssä järjestyksessä (pidin saman järjestyksen jokaisella ”lukukierroksella”) nopeasti läpi (etenkin otsikot), jotta sain yleiskäsityksen kirjasta.
- Lukukierros: Seuraavaksi lähdin tietyssä järjestyksessä lukemaan tarkemmin kaikkia kirjoja läpi tehden alleviivauksia. Pyrin ymmärtämään lukemaani, mutten takertunut vaikeisiin asioihin liikaa ja alleviivasin mielestäni tärkeitä asioita.
- Lukukierros: Lähdin samassa järjestyksessä lukemaan kirjoja läpi ja tällä kertaa samalla ympyröin kaikki käsitteet ja merkkasin lainkohdat.
- Lukukierros: Luin samassa järjestyksessä kirjoja läpi ja tällä kertaa ”tehtävänä” alleviivausten tms. sijaan oli piirtää kirjojen reunoihin muistisääntöjä ja merkintöjä.
- Lukukierros: Tällä lukukerralla opettelin asioita ulkoa ja kertasin vaikeita asioita.
Käytännössä viimeisen viikon vain kertasin ja opettelin asioita ulkoa, sekä tein paljon tehtäviä (lukuaika oli tuolloin 5 viikkoa). Kaikkien näiden ”lukukierrosten” ohella tein mindmappeja ja muita piirrustuksia ja tiivistelmiä, jotka auttoivat minua visuaalisena ihmisenä oppimaan paremmin. Lisäksi tein alkuun vähintään yhden tehtävän per päivä ja loppua kohden nostin tehtävien määrää eli tein useamman päivässä (kun olin jo perehtynyt kirjoihin).
Itselleni kaiken tämän suunnitteleminen oli hyvin helppoa. Kun lukuaika alkoi ja seurasin tätä ”kaavaani”, oli yllättävän helppoa ja motivoivaa pysyä suunnitelmassa, joka oli hyvin hiottu. Mielenkiintoni pysyi yllä älyttömän motivaation ja sen ansiosta, että jokaisella ”lukukierroksella” minulla oli jokin tehtävä (kuten alleviivaus, ympyröinti jne.). Itselleni pelkkäkirjojen lukeminen ilman näitä tehtäviä olisi vaikeuttanut keskittymisen ylläpitämistä.
Myös motivaation ylläpito oli minulle yllättävän helppoa, sillä olin tämänkin asian ennakoinut. Ennen lukuaikaa keräsin ylös motivoivia kuvia ja memejä, joita katsoin vaikeina hetkinä. Mietin jatkuvasti sitä tunnetta, kun saisi tiedon koulupaikasta, pääsisi kertomaan siitä läheisille ja sitä tunnetta, kun pääsisin aloittamaan oikiksessa.
Mikä oli vaikeaa?
Pelko siitä, ettei pääse sisään, vaikka on antanut kaikkensa. Pyrin motivoimaan itseäni ajatuksella siitä, että nyt teen kaikkeni, jotta ei jää harmittamaan ajatus siitä, mitä olisi vielä voinut tehdä. Mutta onhan se myönnettävä, että kävelyillä, iltaisin ja muutenkin silloin, kun ei lukenut pääsi ajatuksiin pelkoja siitä, että mitäs jos en pääse. Ensimmäisen hakukerran jälkeen menin Kauniaisten Työväen Akatemiaan oikis-linjalle ja suoritin n. 40 opintopistettä avoimessa oikeustieteen opintoja. Uskon tästä olleen apua toisella hakukerralla, jolloin pääsin sisään. Suosittelenkin miettimään mitä välivuoden aikana haluaa tehdä (töitä, opintoja, matkustelua tms.). Tämän suunnittelu esimerkiksi tuloksia odottaessa helpotti itseäni paljon.
Se tulosten odottelu olikin itselleni yksi hakuprosessin vaikeimmista asioista. Mitä tulee odotteluun, en koe olevani kaikkein kärsivällisin ihminen silloin, kun pelissä on jotain itselle todella tärkeää. Olinkin juuri se hakija, joka lukee kello 2 aamulla Jodelista jonkun muun vastanneen valintakokeen tehtävään 8 eri tavalla ja ryntää etsimään valintakoekirjasta tätä käsittelevän kohdan varmistaakseen, että on itse vastannut oikein. Olin myös se hakija, joka väittää kaikille kokeen menneen todella huonosti, vaikka sisimmissä se toivon kipinä elää. Taisin pelätä sitä tulosten julkaisua ja mahdollista epäonnistumista niin paljon, että suojelin itseäni tällä tavalla.
Vinkkejä tulosten odotteluun? Ainakin se, että valintakokeen jälkeen kannattaa levätä ihan kunnolla ja, kun on palautunut uupumuksesta, kannattaa täyttää elämä kaikella kivalla ja pitää itsensä kiireisenä. Toisella hakukerralla otin kovan spurtin hakuajan loppuun ja päästyäni kokeesta kotiin, huomasin yhtäkkiä olevani ihan älyttömän väsynyt. Olin koko lukuajan ollut niin motivoitunut ja fokusoitunut, etten ollut edes tuntenut fyysistä väsymystä ja olinkin pitänyt huolen, että nukun ja ulkoilen tarpeeksi, jotta en uuvuta itseäni fyysisesti. Kokeen jälkeen kuitenkin kaikki aivojen viikkojen ylikierroksilla käyminen ja kovan puristuksen aiheuttama uupumus vihdoin pääsivät valloilleen ja muistan nukkuneeni ensimmäisenä yönä kokeen jälkeen 14 tuntia. Seuraavan viikon nukuin todella paljon ja lopulta aloin palautumaan. Tämän jälkeen täytin kesäkuun töiden lisäksi kaikella kivalla kesätekemisellä ja lähdin ulkomaille toisen oikikseen hakevan ystäväni kanssa. Ei tämä estänyt sitä, ettenkö olisi jatkuvasti odotellut tuloksia ja miettinyt mielessäni erilaisia skenaarioita, mutta onnistin myös nauttimaan elämästä.
Kaikista hyvistä ja vaikeista hetkistä huolimatta pääsin sisään ja sitä tunnetta ei pystykään kuvailemaan sanoin, sillä se oli niin uusi ja ihana tunne. Seuraavat viikot menevät onnen kuplassa ja sitä tunnetta toivon kaikille hakijoille kesäkuussa!
Jos jotain kysymyksiä hakemiseen liittyen herää, laittele ihmeessä viestiä kurssihenkilökunnalle (esim. tutorille, KurssiNettiin, kurssipäälliköille etunimi.sukunimi(at)pykala.fi tai valmennuskurssit(at)pykala.fi). Autamme ja tsemppaamme mielellämme hakijoita!
Julia