Opiskelupaikka oikeustieteellisestä tiedekunnasta oli ollut unelmani jo lapsuusajoista lähtien. Niinpä ylioppilaaksi valmistumisen ja sitä seuranneen välivuoden jälkeen minulla ei ollut epäilystäkään siitä, mihin aikoisin hakea opiskelemaan. Valintakoekevään aikana onnistuin kuitenkin tekemään kaikki mahdolliset virheet, eikä opiskelupaikan jääminen unelmaksi tullut tulosten julkaisupäivänä yllätyksenä. Seuraavana keväänä olin kuitenkin oppinut virheistäni, ja sain opiskelupaikan Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksiköstä. Tässä kirjoituksessa aionkin keskittyä tekemiini virheisiin, sekä etenkin siihen, mitä menestyksekkäällä hakukerralla tein toisin verrattuna sitä edeltäneeseen kevääseen.
Uskallan väittää, että ajanhallinta on yksi keskeisimmistä taidoista, joita pääsykoekeväänä vaaditaan. Ensimmäisellä hakukerralla lukuaikatauluni olikin aivan liian suurpiirteinen; suunnittelin päivän alussa ainoastaan kyseisen päivän oppimistavoitteen. En suunnitellut varsinaisia lukuaikoja tai taukoja, mikä johtikin jatkuvaan taukojen pitämiseen ja taukojen venymiseen. Illansuussa tiesin jo lukupäivän menneen pieleen, joten pääsin lopettaa ja aloittaa seuraavana päivänä puhtaalta pöydältä. Tällä tyylillä jokainen lukupäivä menikin enemmän tai vähemmän huonosti. Välillä jokin pääsykoekirjoista saattoi olla koskemattomana työpöydälläni useammankin viikon ajan, koska minulla ei ollut kunnollista lukusuunnitelmaa.
Toisella hakukerrallani tein kaksi aikataulua; ensimmäisen jo ennen kirjojen julkaisua, ja toisen pohjan täytin heti kirjojen ilmaannuttua postiluukusta. Ensimmäinen aikataulu oli päiväkohtainen suunnitelma, josta kävi ilmi, mitä kirjaa milloinkin oli tarkoitus käsitellä ja miten. Kirjat tulivat keskiviikkona, ja valmennuskurssini alkoi sitä seuraavana maanantaina. Käytin ensimmäisen keskiviikon ja torstain kirjojen läpi lukemiseen, ja perjantain, lauantain ja sunnuntain tehden kustakin kirjasta muistiinpanot tietokoneella. Valmennuskurssilla yhtä kirjaa käsiteltiin yhden viikon verran, joten luin aina valmennuskurssilla käsiteltävää kirjaa pääkirjana, ja joka toinen päivä vuorottelin kahden muun kirjan välillä.
En usko voivani korostaa tarpeeksi, kuinka tärkeää on tuntea erilaiset opiskelutekniikat jo ennen valintakoekirjojen saapumista. Esimerkiksi itse opin tehokkaasti tekemällä muistiinpanoja, mutta niiden tekeminen on todella hidasta. Ensimmäisellä hakukerrallani kuvittelinkin voivani tehdä muistiinpanot käsin jokaisesta kirjasta, vaikka siitä oltiinkin valmennuskurssilla varoiteltu. Toisella hakukerralla olin viisaampi, ja pyhitin muistiinpanoille päivän kirjaa kohden. Tietokoneella tehdyt muistiinpanot toimivat yhtä tehokkaasti kuin käsinkin tehdyt, ja olen opiskeluaikanakin palannut hyödyntämään niitä luennoilla ja tenteissä. Itselleen sopivia opiskelutekniikoita kannattaa aktiivisesti etsiä ja testata jo ennen valintakoekirjojen julkaisua, sillä lyhyen lukuajan puolivälissä on ikävää huomata käyttäneensä liikaa aikaa tehottomaan tekniikkaan.
Itselleen sopivan opiskelutekniikan lisäksi on löydettävä myös itselleen sopiva opiskelutahti. Itse luin aina puolitoista tuntia kerrallaan viidentoista minuutin taukoja pitäen. Kaksi kertaa päivässä pidin neljänkymmenenviiden minuutin pituisen ruokatauon. Suunniteltua aikataulua on tärkeää noudattaa tarkasti, mutta joustava täytyy myös osata olla; ei ole mitään järkeä lukea tuntia, jos jostain syystä huonona lukupäivänä jaksaa keskittyä kerrallaan vain puoli tuntia. Itse joustin aikataulussani sen mukaan, mitä tein. Ulkoa pänttäämistä en esimerkiksi todellakaan jaksanut puoltatoista tuntia kerrallaan, joten sitä tehdessäni pidin useammin lyhyempiä taukoja.
Ystävät ovat korvaamattomia myös valintakoekevään aikana, ja varsinkin samaan tiedekuntaan hakeviin kannattaa pitää tiivistä yhteyttä keväälläkin. Ensimmäisellä hakukerrallani käytin kuitenkin ystävien apua tekosyynä laiskottelulle. Minä ja ystäväni menimme esimerkiksi kirjastoon ”lukemaan” (lue: pelaamaan Scrabblea) ja kahvilaan ”keskustelemaan mieltä askarruttavista asioista” (lue: syömään pullaa). Toisella hakukerralla en tavannut ystävääni kertaakaan, mutta keskustelimme päivittäin ja tsemppasimme toisiamme jatkuvasti. Nimenomaan henkinen tuki on kokemukseni mukaan se tärkein ystävän tarjoama asia – valintakoekirjallisuuden aukot selvittää kurssiopettaja.
Oikeustieteellisen alan valintakoe ei vaadi mielestäni juurikaan aikaisempaa kokemusta tai osaamista oikeustieteestä tai oikeustieteellisestä kirjallisuudesta. Sen sijaan esimerkiksi ajanhallintakyky ja muu valmistautuminen tulee kuukaudessakin hyvin mitatuksi. Olen kuullut joskus väitteen, että oikeustieteellisen alan valintakokeeseen ei voisi valmistautua ennen kirjojen julkaisua, mutta itse olen täysin eri mieltä väitteen kanssa. Valintakoekirjallisuuteen ei juurikaan voi valmistautua, mutta kaikkeen muuhun kevääseen liittyvään voi. Tee siis itsellesi palvelus, ja aloita valmistautuminen hyvissä ajoin. Pidä kuitenkin pää kylmänä, sillä tässä vaiheessa stressaaminen on vain haitallista itsellesi.
Kuten alussa kerroinkin, opiskelen nykyään Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Vaasan yksikössä. Opetuksesta puolet järjestetään suomeksi ja puolet ruotsiksi, minkä takia ruotsin oppimiselta ei oikeastaan voi välttyä. Oikeustieteen maisterin tutkinnon voi suorittaa joko Vaasan tai Helsingin yksikössä.
Tähän mennessä Vaasa on ollut opiskelijaelämäunelmani täyttymys, ja ainejärjestömme Justus ry/r.f.:n ”alla med” -henki uskomatonta. Olemme pieni ja tiivis ainejärjestö, jossa kaikki ovat kavereita keskenään. Vaasa puolestaan on kaupunkina todella ihana; joka paikkaan on lyhyt kävelymatka, mutta silti täällä on kaikki tarvittava. Kauniin kaupungin ainoa huono puoli on jatkuva tuulisuus, johon en varmasti tule täällä asuessani tottumaan. Voin kuitenkin lämpimästi suositella Vaasaa opiskelukaupungiksi aivan jokaiselle.
Valintakokeeseen pänttääminen on uuvuttavaa ja välillä myös suorastaan raivostuttavaa. Onnistuminen valintakokeessa on kuitenkin korvaamattoman palkitsevaa, joten kevään aikana kannattaakin tehdä kaikki mahdollinen halutun opiskelupaikan saamiseksi. Paljon tsemppiä viimeiseen pääsykoekevääseesi!
– Helmi Eskelinen