Moikka kaikille kurssilaisille! Minun nimeni on Lauri ja olen ensimmäisen vuoden opiskelija Helsingin oikiksessa ja jaan teille omia kokemuksiani haku-urakastani.
Pääsin kolmannella yrittämällä sisään oikikseen haettuani ensin vuosina 2015 ja 2016 ja sen jälkeen vietin muutaman vuoden Ruotsissa oikeustieteellisessä, mutta jääräpäisyys sai minut hakemaan tänne vielä kerran, mikä lopulta kannattikin.
Hakiessani viimeisimmällä kerralla koin arvokkaaksi ottaa opiksi aikaisemmilla hakukerroilla tehdyistä virheistä, joita oli selkeän lukusuunnitelman puuttuminen, mikä vaikeutti kokonaisuuden hallitsemista, kun konkreettista suunnitelmaa kirjojen läpikäyntiin ei ollut. Toinen virheeni oli rutiinin puuttuminen, sillä aloitin lukemisen epäsäännöllisinä aikoina ja vaikkei tämä kuulostakaan kovin olennaiselta seikalta, mielestäni sillä on suuri merkitys. Koen myös, etten ollut asennoitunut lukemiseen oikealla tavalla ja annoin itselleni liikaa vapauksia esimerkiksi vapaapäivien suhteen, mikä lopulta kostautui.
Kun ryhdyin kolmatta kertaa lukemaan, toistin itselleni alusta alkaen, että tämä on minun vuoteni ja pääsen oikeustieteelliseen vaikka väkisin. Muodostin itselleni heti selkeän suunnitelman päähän, miten aion taklata nämä kirjat ja missä järjestyksessä ja miten etenen. Käytin huomattavasti enemmän aikaa kirjojen kertaamiseen aina lukupäivän päätteeksi, sekä ennen lukemisen aloittamista, enkä voi korostaa tarpeeksi kertaamisen tärkeyttä. Tein myös kaikki valmennuskurssilla annetut tehtävät kirjojen kanssa tai ilman, sillä niitä tekemällä pystyin sekä kartoittamaan osaamistani, sekä kirjojen avulla tekemällä pystyin harjoittelemaan relevanttien sääntöjen poimimista vastauksiini, jotten käyttäisi ylimääräistä vastaustilaa luettelemalla turhia pykäliä.
Keksin myös vaihtoehtoisia tapoja omaksua kirjojen sisältöä esimerkiksi käymällä kävelyillä lukupäivän aikana ja tuolloin hahmotin päässäni kirjojen kokonaisuuksia kappaleittain ja pyrin varmistamaan, että tiedän jokaisen kirjan kappaleen sisällön, jotta pääsykoetilanteessa olisi helpompaa löytää oikea vastaus oikeasta paikasta. Pidin myös aktiivisesti yhteyttä ystäviini koko lukuprosessin ajan ja kävin urheilemassa säännöllisesti, jotta vireystila pysyisi yllä.
Muistuttaisin myös hakijoita siitä, että on täysin luonnollista että varsinkin loppuvaiheessa urakkaa pää pullistelee uudesta tiedosta, joten yhtäkkinen tunne siitä ettei osaisikaan mitään on täysin normaali ja niin kävi myöskin minulle viime keväänä, joten älkää menkö paniikkiin siitä.
Lopuksi haluan toivottaa teille mielettömästi tsemppiä kevään urakkaan ja toivottavasti pääsen näkemään teitä syksyn tapahtumissa!
– Lauri Parvela